tiistai 10. marraskuuta 2009

Viikon 45 liikunnat

Melkein surkuhupaisaa, että parina viikkona olen ollut tyytymätön liikunnan määrään ja silti viikot senkun huononee. Viime viikko oli aivan pohjanoteeraus tosi pitkään aikaan, ei edes kesälomalla ollut yhtään noin huonoa viikkoa. Tosin vaiherikas viikko muuten, ehti tapahtua vaikka mitä!

Maanantaina kävin poikani kanssa elokuvissa, joka oli kyllä tosi mukavaa, tiistaina kävin verenluovutuksessa, josta sitten vähän johtui loppuviikon huono urheilusaldo. Tiistaina käytimme myös toista kissaamme lääkärillä, koska se on jo jonkin aikaa nuollut vatsaansa, jonka seurauksena vatsassa on kämmenen kokoinen karvaton alue. Diagnoosi: aika varma allergia. Loppuviikolla oli vähän hutera olo sen verenluovutuksen vuoksi ja vielä tänäänkin jumpassa huomasi että parhan terä on kyllä vieläkin poissa. Mutta ei pidä vaan ottaa niin vakavasti, eiköhän tämä tästä. Sitäpaitsi verenluovutuksesta tulee toisella tavalla hyvä mieli, hyvä mieli kun voi auttaa :)
Maanantai: BodyBalance
Tiistai: Lepopäivä (verenluovutus)
Keskiviikko: Lepopäivä
Torstai: BodyJam
Perjantai: Lepopäivä
Lauantai: BodyStep
Sunnuntai: Lepopäivä

Sunnuntaina piti käydä sitten ajelemassa autolla n. 600 km, kun vein poikani ja kaksi sen kaveria suorittamaan TET-harjoittelua kotiseudulleni isäni luo. Menomatka oli ihan mukava, mutta paluumatka pimeällä ja yksin ajellessa ei ollut mitenkään mukavaa. Sumua oli paikoitellen todella paljon ja lisäksi minua tahtoo vaivata väsymys lähes aina pitkää matkaa ajaessa. Pääsin kuitenkin turvallisesti kotiin ja illalla piti vielä tehdä kakku kun lupasin sellaista töihin :) Siitä toinen postaus sitten :)

3 kommenttia:

  1. Ymmärrän kyllä että on sellainen tyytymätön olo omaan jumppasaldoon jos on tottunut tekemään kovasti enemmän. Sun vaan pitää osata katsoa asioita myös toisesta vinkkelistä.. On hurjasti ihmisiä jotka käy kerran viikossa jumpassa tai ei edes koskaan "koska saavat tarpeeksi liikuntaa muutenkin" - tuo ehkä yleisin selitys jonka kuulee. :)

    Kunto ei rapistu hetkessä ja oikeasti voi olla ihan hyvä jos on niitä hiljaisiakin hetkiä - vaikkakin sen jälkeen tuntuukin että kroppa joutuu tekemään hieman extraa + kaikki tuntuu raskaalta. Se hyvä fiilis treenaamiseen palaa tosi äkkiä sitten kuitenkin.

    Verenluovutus on kropalle kuitenkin sellainen teko että siihen pitääkin saada aikaa palautua. Nestemäärä suonissa korvaantuu nopeasti mutta hemoglobiini vie oman aikansa.

    Ja mitä katson tuota postaustasi - urheilet pahimpana viikkonasikin enemmän kuin keskiverto suomalainen immeinen! :)

    VastaaPoista
  2. Kiva, että jotkut viitsii käydä verenluovutuksessa. Minäkin haluaisin, mutta aina joko imetän tai olen raskaana ja mua ei huolita byhyy =(. Mulla on kyllä ihan rapakunto, kun kävelyvauhti on aina sellaista 4-vuotiaan tasoa, että noi sun "vähäiset" urheilut kyllä on mun mittakaavassa aika runsaita.

    VastaaPoista
  3. Kiitos mukavista ja kannustavista kommenteista HeartAndSoul ja Virpi.

    Tottahan se on ettei se kunto hetkessä rapistu ja on ihmisiä jotka urheilee vähemmän, mutta se itsensä ruoskiminen tulee jostain... sitä ääntä on hankala olla kuuntelematta :D

    Virpi, kyllä se urheilusta käy kun kahdeksan hengen taloutta pyörittää ja tosi monta pientä huollettavaa kotona! Kävelyt ei välttämättä ole vauhdikkaita, mutta vaatii se kuntoa huoltaa ja hoitaa suur-perhettäkin! Jos joku käy muutaman kerran viikossa liikkumassa ja on väliajat sohvaperuna ja toinen ei käy jumppaamassa, mutta pyörittää suurperheen arkea aamusta iltaan ja yölläkin seitsämänä päivänä viikossa, niin kummalla on parempi kunto? Ei ehkä sillä sohvaperunalla :D

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi <3