lauantai 9. tammikuuta 2010

Hyvä päivä, kaunis maailma

Tänään rakas ystäväni pyysi minua mukaansa kaupungille. Vaikkei itselläni olekaan nyt tarkoitus mitään ostella (paitsi ruokaa :) niin lähdin mukaan, pyöräilin jo hieman lauhtuvassa pakkassäässä ensin kaupunkiin, kierreltiin ystäväni kanssa kauppoja, käytiin kahvilla, juteltiin.. oli todella mukavan erilainen lauantai-päivä. Vaikka jäi nyt sitten menemättä sinne jumppaan minne olin ajatellut meneväni, mutta henkisesti sain paljon enemmän tuolta kaupunkireissulta kuitenkin. Ja tuli pyöräillessäkin ihan kivasti liikettä ja raitista ilmaa ja n. 12 kilometriä pyöräilymatkaakin.



Valtavan kaunista kyllä oli, puut olivat jotenkin valtavan kauniita, kaikkialla oli niin kaunista. En oikein tarennut kovin paljon kuvia räpsiä, mutta pari kertaa maltoin pysähtyä ja koittaa ikuistaa kauniita huurteisia puita. Ei kuvat sitä tunnelmaa voi välittää, mutta noita kuvia katsellessa pystyn itse muistamaan sen sadunomaisen tunnelman. Toivottavasti ne auttavat teitäkin muistamaan jonkin kauniin talvisen hetken.



Kaunista viikonlopun jatkoa kaikille teille, jotka olen saanut vieraikseni tänne blogiini :)

4 kommenttia:

  1. Eilen kauppaan lähtiessä, oli pakko palata sisältä hakemaan kamera ja räppiä muutama kuva kun oli niin kaunista.

    Tuo autottomuus kiehtoisi minuakin. Mutta todennäköisesti se ei tule ikinä meillä tapahtumaan. Kaksi lasta pitää kuljettaa joka päivä kaupungin toiselle puolelle hoitoon. Julkisia täällä ei liiku juuri ollenkaan. Ja sukulaisillekkin on matkaa niin pitkätsi, että se ei pyörällä onnistu. Muutenhan tuo sää on vain juurikin se pukeutumis kysymys. Kun on kylmä, laitettaan enempi vaatetta.

    Ja vielä tuosta ruisleivästä. Sitä pitäisi kyllä kokeilla tehdä. Itse syön oikeastaan vain ruisleipää (Oulaisen jälkiuunipalat tai Oulaisten luomu jälkiuunileipä), muu perhe myös vaaleaa leipää. Vain äärettömän harvoin tulee syötyä kotona vaaleaa leipää, lähinnä silloin kun leivon sämpylöitä. Mummullani on vanha leipäsanko, jossa ennen säilyi juuri sangon puupinnoilla. Ja muistan että ne leivät maistui hyvältä. Vielä oikeassa uunissa paitettua.

    VastaaPoista
  2. Kivan pitkä kommentti, kiitos Suvi!

    Ulkona on kyllä ollut niin kaunista, aivan epätodellisen kaunista :)

    Jos lapsia pitää kuskailla kauemmas tai on pitkä työmatka niin auto on kyllä varmasti aika ehdoton kapistus. Minun ei poikaa paljon tarvitse enää kuskailla (kun sillä on se mopo!), joten auton tarve on vähentynyt valtavasti. Tosin en ole kovin suuri autonkäyttäjä ollut koskaan, olen tottunut aina ajamaan pyörällä (samaten poika, ennen siis sitä mopoa :D

    Kannattaa kyllä kokeilla tuota leipää. Me pojan kanssa ainakin tykättiin ja itsekin ruisleipää paljon syödään. vaaleaakin menee, mutta kaupasta sitä tosi harvoin ostetaan, sekin tehdään itse (ja usein koitetaan siihen laittaa sitten "fiksumpia" aineksiakin, kuitupitoisia aineita jne.) Minun äidillä on puinen taikina-saavi, tosin taitaapa kuitenkin säilyttää jääkaapissa tai pakastimessa juuritaikinaa (en kyllä mene vannomaan! :)

    VastaaPoista
  3. Teillä maailma näköjään kuorrutettiin jäähileillä päivää aikaisemmin kuin meillä. Saman tyyppisiä kuvia latasin juuri oman blogiini =)

    VastaaPoista
  4. Rusina: Ihanasti sanottu tuo jäähileillä kuorrutettu maailma :) Ja valtavan ihania kuvia löytyi blogistasi! Aivan uskomattoman kauniita kuvia.

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi <3