Kokeilevan keittiön uusi suosikkiruoka on löytynyt - Veriletut

Jostain se idea alkoi päässä pyöriä, että pitäisi tehdä verilettuja. Viime viikolla sitten kaupan pakastealtaasta puolen litran veripurkin bongasin ja eikun verilettutaikinan tekoon! Ohjeen surffasin Pastanjauhajilta  (tietenkin :) Tekeminen oli helppoa, melko nopsaakin ja lopputulos aivan mahtava! Enkä ole varmaan koskaan verilettuja minään lempiruokanani pitänyt, mutta nämä olivat kyllä aivan valtavan hyviä! Jos joku joskus kaupan verilettuja ostaa niin ehdottomasti kannattaa tehdä itse, voin vakuuttaa että lopputulos on mahtava eikä vaivakaan kovin suuri (en tosin kaupan lettuja ole ikinä ostanut, mutta voisin siltikin melkein sanoa että nämä on omaa luokkaansa ja ihan eri asia :). Lisänä sokerilla maustettua puolukkasurvosta, eikä muuta sitten kaivatakaan :)


 Veriletut (3-4:lle)
1/2 l verta (pakaste)
2 dl (luomu)maitoa (tai vettä)
2 dl kivennäisvettä
2 dl (luomu)ohrajauhoja
2 dl (luomu)ruisjauhoja
1 suuri (luomu)sipuli
1 rkl voita
1 (luomu)kananmuna
2 rkl siirappia
1 tl suolaa
n. 1/2 tl rouhittua valkopippuria
ripaus muskottipähkinää tai meiramia (minulla ei näitä ollut, laitoin salviaa, ja sekin toimi hyvin!)

voita paistamiseen

Ota veri edellisenä päivänä jääkaappiin sulamaan.

Kaada veri kulhoon, sekoita joukkoon kivennäisvesi ja maito (tai vesi). Sekoita joukkoon jauhot ja anna turvota jääkaapissa vähintään puoli tuntia. Itse turvotin reilu pari tuntia.

Kuullota paloiteltu sipuli pehmeäksi voissa paistinpannussa ja jäähdytä. Lisää veren joukkoon kaikki loput aineet (muna, mausteet ja paistettu sipuli) ja sekoita taikina tasaiseksi.

Laita kuumalle paistinpannulle vähän voita ja paista taikinasta lettuja paistinpannulla kohtalaisella lämmöllä. Letuista tulee paksumpia mitä esimerkiksi tavallisista letuista. Käännä lettu kun se on jonkin verran hyytynyt reunoilta ja paista toiselta puolelta (toista puolta tarvitsee paistaa vähemmän aikaa mitä ensimmäistä puolta).

Nauti kuumina puolukkahillon kera.

Poikani suhtautui vähän ennakkoluuloisesti alkuun, kun pyysin tuomaan puolukoita parvekkeelta (joo, pakasteet on siellä, kun pakastin hajosi!). Hän sanoi ettei hän halua mitään puolukkaa, mutta voi minun mieliksi sitä minulle tuoda kuitenkin. Mutta kun pojan lautaselle sitten lettujen seuraksi sitä puolukkahilloa laitoin niin kylläpä se teki kauppansa! Kun kysyin että otatko lisää niin vastasi että joo ja kun kysyin että otatko puolukkahilloa myös niin sanoi että joo, laita vaan :D


Kommentit

  1. No nyt alkoi tehdä taas mieli näitä. Kuvakin näyttää niin herkulliselta. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Rosmariini kommentistasi ja ohjeesta myös :) Kuvat ei tosiaankaan ole niin hienoja mitä teidän otokset, mulla nämä on vähän mitä sattuu kun kännykällä niitä näpsin, mutta joskus jokunen jopa onnistuukin :)

    Näitä lettuja kyllä teen toistekin. Häpeä myöntää, mutta en päässyt edes ruokapöytään saakka näitä popsimaan vaan suoraan pannulta lautaselle, keskelle lettua puolukkahilloa, lettu rullalle ja eikun lettu nassuun (käsin! :D Jospa ensi kerralla malttaisi jo ihan ruokapöytään mennä syömään (ainahan sitä voi toivoa :)

    VastaaPoista
  3. Siis mä RRRAKASTAN verilettuja!!!! Ja lapsena syötiin myös verileipäpaistia (taitaa olla jostain Pohjois-Pohjanmaalta alunperin) ja veripalttua, näitä länsirannikon kummallisuuksia. Kun tarpeeksi pienenä oppi makuun, ei se tuntunut yhtään kummalliselta. Nyt ei ole verta näkynyt meidän kaupoissa enää vuosiin, joten on täytynyt turvautua Saarioiseen. Menee nekin hyvin alas. Jopa meidän 4-veen lempiruokaa.

    VastaaPoista
  4. Senkin vampyyrit. ;) Ja nyt alkoi itsekkin tehdä mieli noita! Tässä Marikan blogissa on sellainen vika että kun tätä lukee niin tekee sitten 1-2 päivän viiveellä itsekkin samaa ruokaa. Mitäpä jos tekisit hieman enemmän kerralla ja vaan postittaisit niitä tähteitä sitten minulle?

    VastaaPoista
  5. Mirka: Enpä itsekään ole aikaisemmin edes katsellut pakastealtaaseen "sillä silmällä", mutta jostain syystä tuli ajatus tehdä verilettuja ja löytyi sitten sitä vertakin kun vaan hoksasi kaupassa katsella :) Minunkin äitini teki myös veripalttua ja muistan että lapsena ainakin siitä tykkäsin. Pitäisi varmaan sitäkin kokeilla :)

    HeartAndSoul: Hih, kiitos vaan (erityisesti tuosta vampyyrista :D Verilettuja olisikin kyllä helppo lähetellä kirjekuoressa ;)

    VastaaPoista
  6. Minä olen kyllä katsellut useinkin, jos löytyisi veripurkki, mutta ei taideta täällä oikein harrastaa. Ja hintakin on sitten noin 7 euroa ellei enemmänkin siitä pikkupullosta. Ja ennen muinoin ennen EU:ta veriletut oli halpaa ruokaa! Nyt taitaa hintansa puolesta olla gourmeeta. En siis tarkoita niitä valmiita lettuja, niistähän ei voi puhua samana päivänäkään.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos paljon viestistäsi!

Suositut tekstit