maanantai 1. helmikuuta 2010

Lettileipä

Viikonloppuna tulee useinkin leivottua leipää (ja usein myös viikolla). Tällä kertaa innostuin Taikinatiinun Sannan lettileivän ohjeesta, leipä näytti niin kauniilta. No, itselläni oli omat haasteeni letityksen ja letin rullalle käärimisen suhteen, joten lopputulos ei ollut niin kaunis mitä Sannan leipä oli, mutta hyvää tämä oli kuitenkin.

 
 Lettileipä (2 leipää)


8 dl vettä
2 pussia kuivahiivaa
1,8 - 2,0 l  kolmen tai neljän viljan jauhoja (itselläni oli tattari-, (luomu)ruis-, (luomu)täysjyväspeltti, (luomu)graham-, (luomu)hiivaleipä- ja (luomu)vehnäjauhoja)
1 1/2 rkl suolaa
1 rkl kuminan siemeniä

Tein taikinan taas koneella, eli ensin 5 dl jauhoseosta ja kuivahiiva taikinakulhoon, kone käyntiin ja sekaan kaadetaan reilu kädenlämpöinen vesi. Peitä kulho liinalla (taikina on tässä vaiheessa todella velliä) ja kohota puoli tuntia.

Käynnistä jälleen yleiskone ja lisää taikinaliemen sekaan suola, huhmareessa hieman murskattu kumina ja loput jauhot. Alusta kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Kohota taikinaa jälleen liinan alla puolisen tuntia.

Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle tasolle ja vaivaa kimmoisaksi. Jaa taikina kahteen osaan ja kumpikin taikinapala vielä kolmeen osaan. Pyörittele paloista pötköjä, ehkä n. 50 cm mittaisia (ei pidempiä, muuten tulee ongelmia letitysvaiheessa, tai minulla ainakin tuli ;) Letitä kolmisäikeiset palmikot (aivan kuten pullapitkot) ja kierrä pitkot pyöreiksi leiviksi. Voit käyttää myös irtopohjavuoan rengasta leivän ympärillä, jos haluat tasaisenpyöreän reunan leivällesi.

Kohota valmiita leipiä vielä n. 30 minuuttia. Voitele vedellä tai suihkuta sumutinpullolla (jos haluat) ja paista uunin alatasolla 200 asteessa n. 40 minuuttia. Jäähdytä ritilällä liinan alla.

Itse jätin tekemättä vedellä voitelun, koska vaikka itse tykkään oikein rapea- ja paksukuorisesta leivästä niin poikani taas tykkää pehmeäkuorisesta leivästä. Pussitin vielä hieman lämpimät leivät, jotta kuori pehmenisi vielä vähän lisää, tosin ei tästä kaupan pullaleipää siltikään tullut. Mutta tykkäsin kyllä leivän mausta, kumina antaa mukavaa makuvivahdetta leivälle.

2 kommenttia:

  1. Heti mietin, että mikä siitä leivästä tekee lettileivän... arvasin oikein, että muodosta taitaa olla kyse ;)

    VastaaPoista
  2. Kyllä vain :) Tosin minun leipäletin kanssa oli pieniä haasteita ;) Mutta yhtä kaikki hyvää leipä oli, jopa vielä seuraavanakin päivänä (kun yleensä päivän vanha leipä ei ole enää läheskään niin hyvää kuin ihan tuore).

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi <3