sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Viikon 06/2010 liikunta ja pohdintoja tyytymättömyydestä ja stressistä

Eipä viikko ole mennyt oikein liikunnallisissa merkeissä. Päivisin on töissä liian kiire ja jos jonakin iltana ei ole ollut  menoa niin silloin on halunnut vain olla kotona (tai tehnyt kotonakin töitä). En ole kovin helposti stressaava ihminen, mutta tällä viikolla olen huomannut itsessäni epämieluisia piirteitä, joista en ole pitänyt. Olen ollut kireä ja kiukkuinen, olen ollut töykeä enkä normaali, iloinen itseni. Täytyy sanoa, etten ole tykännyt noista uusista piirteistäni yhtään. Olen viikonlopun aikana koittanut miettiä mitä tapahtuu, miksi on näin ja mikä olisi tahtotila, mihin haluaisin.

Tällä hetkellä menee töissä lujaa, vauhti on kiihtynyt itselle liian nopeaan tahtiin. Homma on kyllä kivaa ja mielekästäkin, tunnen onnistumisen elämyksiä, jollaisia en viime vuonna töissä kokenut. Mutta se kiire ja vauhti, se saa minussa huonoja ominaisuuksia esiin. toisaalta se on voima, joka saa minut tekemään asioita, saa yrittämään ja tekemään parhaansa, mutta toisaalta en halua olla kiukkuinen vaan iloinen! Tämänhetkinen kiire on vain väliaikaista, koska kiireiset tehtävät kuuluvat toiselle, joka on lomalla (vielä pari viikkoa). Mutta perjantaina sain juuri ennen töistä lähtöäni kuulla, että saisin ehkä jatkossakin aika paljon vastaavanlaisia tehtäviä hoidettavakseni. Tämä oli mukava uutinen, mutta toisalta laittoi myös miettimään, mitä sitten jos vastaava kiire vain jatkuu...

Tässäpä viikon vähäpätöinen liikunta:

Viikon treenikerrat: 2
Kulutusta yhteensä: 1664 kcal

Maanantai: BodyJam (Sykkeet: Maksimisyke: 192, Keskisyke: 158, Kulutus: 1048 kcal)
Tiistai: Kuntosali + alkulämmittely crosstrainerilla 15 min. (Kulutus: 616 kcal, Maksimisyke:167 , Keskisyke: 143)
Ke-Su: Lepoa (lauantaina tosin pyöräilyä n. 15 km sekä lehdenjakoa tunnin verran=kiipeämistä kolmanteen kerrokseen ja takaisin alas aika monta kertaa)

Lauantaina oli poikani koululla avoimet ovet, vanhemmat saivat tutustua koulun toimintaan ja oppilailla oli koulupäivä. Koululla sai myös käydä syömässä ja päivä päättyi luokanvalvojan tuntiin, jossa luokanvalvoja kertoili yleisiä asioita ja lisäksi juteltiin vähäsen luokkaretkestä, jonka poikani luokka tekee nyt keväällä, koska ovat päättävällä luokalla.

Ihmettelin valtavasti sitä, kuinka vähän koululla oli vanhempia katsomassa omien lastensa koulupäivää. Poikani käymällä yläasteella on n. 250-300 oppilasta ja vanhempia oli paikalla arvioni mukaan ~50. Poikani luokkalaisten vanhemmista olin ainoana paikalla! Eivätkö vanhemmat ole kiinnostuneita lastensa asioista, vai menikö vain oma mukavuus edelle.. Ei viitsitty sitä yhtä puolta päivää uhrata sille, että olisi menty katsomaan millaista siellä koulussa oikein on, mitä lapset tekee, millaisia kavereita ja opettajia hänellä on jne? Olin aika pettynyt ja harmissani järjestelijöiden puolesta, koska oppilaat olivat tehneet hienoja julisteita ja pitivät kioskia aulassa, jossa sai juoda kahvia ja ostaa leivonaisia ja samalla kartuttaa oppilaiden matkakassaa. Itse tykkäsin tuosta koulupäivästä kovasti, vaikken tunteja käynyt seuraamassa muita kuin poikani liikunnantunteja (heillä ei ollut muita aineita tällä kertaa) ja tietysti yhteinen aamunavaus ja rehtorin puhe, sekä lopuksi se luokanvalvojan tunti, jonka jälkeen jäin vielä juttelmaan poikani opettajan kanssa.

Töissä... kiirettä siis riittää ensi viikollakin... koitan päästä itseni kanssa tasapainoon, työt, liikunnat, kaikki muu... kevätaurinko on saanut myös monenlaisia ideoita ja ajatuksia viriämään, mutta nekin vaativat vielä työstämistä. Tekisi mieli vähän sisustaa, karsia turhaa tavaraa (jälleen kerran), harrastaa enemmän, muuttaa ruokavaliota terveellisemmäksi... mutta en aio mistään nyt ottaa ylimääräistä stressiä ennen kuin saan vapauduttua entisistä paineista. Toivottavasti piakkoin...

 Kuva otettu tänään makuuhuoneeni ikkunasta.

Mukavan keväistä alkavaa viikkoa kaikille! Toivottavasti ihanan aurinkoiset päivät jatkuvat. Keltainen pallo taivaalla saa hymyilemään ja hyvälle mielelle :)

3 kommenttia:

  1. Mukavaa ystävänpäivää sinne teillekkin.

    Itse yritän nyt kans löytää sen tasapainon työn, liikunnan ja vapaa-ajan kanssa. En ole nyt yhtään tyytyväinen omaan liikunta juttuihin. Perjantaina ostin taas salikortin kuukaudeksi, joten siellä koitan käydä kolmesti viikossa. Joka kerta homman pitäis painottua kyllä siihen grossarilla polkemiseen. Ulos kun en juksemaan lähde pakkasella. Sitten keväämmällä on taas pakko alkaa juoksemaan.

    Mutta suurin ongelma on silti ehdottomasti irtokarkkien syönti. Se on loputtava. Nyt on vain otettava itseä niskasta kiinni tässä suhteessa. Muut herkut sallittakoon (kohtuudella).

    VastaaPoista
  2. Mukavakin työ on kaksiteräinen miekka. Mitä kiireempi on niiden kivojenkin hommien kanssa, sitä enempi alkaa hommat kasaantua ja paine kasvaa. Ja se kyllä kostautuu sekä työssä että muussa elämässä. Ja kun vapaa-aika vähenee, se näkyy liikunnassa, liian huolimattomassa itsensä hoitamisessa ja tadaa... kierre on valmis.

    Oma työni on luonteeltaan on-off. Yleensä töissä on kova kiire ja stressi. Toisaalta pääsen kotiin lähes aina 15:30-16 jälkeen. Välillä teen töitä myös viikonloppuisin ja iltaisin (jopa öisin...), mutta nekin vuorot on ennalta tiedossa, eikä tule yllätyksenä. Töissä toimitaan niin, että "asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin ellun kanat". Muuten sitä työtä ei jaksa. Vaikka rakastan työtäni, kammoksun kuitenkin jo etukäteen töihin paluuta. Pakkohan se on jossain näkyä, että olen poissa 8-9 tuntia päivästä.

    Kiitos muuten niistä kaikista liikuntapostauksista, joita olet tehnyt syksyn mittaan. Hankin nimittäin itselleni jäsenyyden kuntokeskukesta, joka eka kertaa tuntuu omalta paikalta. Olen konkari noissa jäsenyyksissä ja on tullut kokeiltua sali jos toinenkin. Viime syksyn ahdistuskierre vaan teki sen, että en voinut ajatellakaan mitään salilla käyntiä, kun yhdistin sen sellaiseen "käyn jumpassa kolmasti viikossa, olen hoikka ja täydellinen nainen" -ideologiaan.

    Tsemppiä sinne!

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteistanne arvon naiset!

    Suvi: Toisaalta helpottava kuulla että muilla on samanlaisia tasapainoiluja elämässä. Sitä se elämä taitaa olla, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Talvella juoksentelu on liukkaudenkin vuoksi aika haastavaa, polvet ja nilkat voi joutua koville. Keväällä/kesällä/syksyllä se on niin paljon kivempaa :)

    Herkkuja kohtuudella on hyvä tavoite! Siihen itsekin pyrin, vaikka alkuun se on ainakin tosi vaikeaa. Innostusta sinne salikäynneille! Kun sinne vain saa lähdettyä niin siellä tulee aina kiva fiilis :)

    Mirka: Kuulostaa tosi rankalta tuo sinun työsi! Toivottavasti ei olisi noin valtavan stressaavaa, kunhan sinne palaat. Eikä se työ tekemällä lopu, monesti on tullut huomattua (oman tai toisten kokemusten kautta) että mitä paremmin työsi hoidat, sitä enemmän sitä saat tehdäkin. Toki työt pitää hoitaa tunnollisesti, mutta liika tunnollisuuskin on pahasta, jos ei osaa sanoa ei.

    Kiitos palautteesta, tuli hyvä mieli :) Mukava kuulla että olet löytänyt itselle sopivan kuntokeskuksen. Tsemppiä sinullekin ja mukavia kuntoiluhetkiä! Olen täysillä hengessä mukana :)

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi <3