maanantai 10. toukokuuta 2010

Kahden sukupolven väkeä - ajatuksia ahkeruudesta

Töissä kahvipöydässä viime viikolla kuuntelin keskustelua, jossa muutama naispuolinen työkaveri vertaili omia siivoojiaan, jotka käyvät kotona siivoamassa. Ällistyin hieman huomatessani, että taidan olla lähes ainoa työpaikan naisista jolla ei käy siivooja kotona! Tiedän myös muutamia työpaikan miehistä, joiden kotona siivooja käy (siis perheellisiä). Mietin onko se vain niin, ettei ihmiset viitsi enää itse siivota omia sotkujaan? Mieluummin maksetaan että joku muu tekee "likaiset" ja epämukavat työt.


Äitienpäivänä kotona käydessä taas tuli mieleen kuinka oma äitini on aivan toinen ääripää noiden työpaikan naisten kanssa. Hän on vähän yli 60-vuotias ja on tykyvyttömyyseläkkeellä, mutta väittäisinpä että hän tekee enempi ruumiillista työtä kuin 90% meidän työyhteisön miehistä (joiden keski-ikä on jossain 30-40 vuoden paikkeilla). Hän tietenkin siivoaa itse, tekee polttopuut itse (kirveellä ja moottorisahalla), tekee käsitöitä tv:tä katsellessa, remppaa jos tarvitsee, tekee kaikki puutarhahommat, lumityöt talvella (kolalla ja lapiolla), leikkaa nurmikot kesällä (työnnettävällä leikkurilla), viljelee talveksi potut, juurekset ja kaikkea mitä kuvitella saattaa, kerää syksyllä marjoja koko suvun tarpeisiin ja mehustaa osan, kulkee kaupassa pyörällä (matkaa n. 5 km yhteen suuntaan), leipoo ruisleivätkin itse... tekee ihan kaikkea. Pakko oli kuvata kauniita risukasapinoja, äiti oli kerännyt risukot oman tontin metsänpohjilta ja pätkinyt pinoon :)


Mikä tällaisen muutoksen on saanut aikaan vain yhden sukupolven aikana? Tuntuu kuitenkin että käsityön ja ahkeruuden arvostus on taas nousemassa, mutta silti ihmiset laiskistuvat entisestään. Onko kaikki vaan niin helppoa, rahalla saa ja autolla pääsee? Vai mistä tämä tällainen kehitys oikein johtuu?

Itse en kuitenkaan aio siivoojaa palkata, vaikka laiska siivoaja olenkin. Enkä toki tuomitse tässä ketään jolla siivooja käy, tokihan siihen voi olla hyviä syitäkin, pienet lapset, työ ja harrastukset, aika ja jaksaminen ei riitä kaikkeen. Mutta tätä muutosta tässä vain ihmettelen.. ehkä nykyaikuiset haluavat maksimoida vapaa-ajan ja siksi palkataan siivooja joka hoitaa kodin puhtauden.

Lopuksi vielä kuva äitini neulomista siileistä :) Ruskeat saan varmaan itse joululahjaksi? :)

9 kommenttia:

  1. Ihan pakko kommentoida tuota siivoojajuttua. Meillä ei käy siivoojaa, mutta olen miettinyt, että sitten kun menen töihin voisin kyllä ottaa jonkun ulkopuolisen siivoamaan meille esim kerran kuussa tai kolmen viikon välein. Väliaikoina siivoisin sitten itse, mutta edes joskus meillä olisi hetken verran siistiä takuuvarmasti ja ilman hampaiden kiristelyä.

    Siivoojakulttuurihan on meille uutta, siis muille kuin ylimmälle yhteiskuntaluokalle, joka on aina ennekin turvautunut kotiapulaisiin ja piikoihin. Ja muissa kulttuureissahan se on aika yleistä myöskin, mutta myönnän että perisuomalaiseen luonteenlaatuun se istuu huonosti. Itse on opittu ja totuttu selviämään, oli mikä oli. Ehkä tässä on käynnissä nyt sellainen murrosvaihe, jossa etsitään sitä sopivalta tuntuvaa maailmanjärjestystä.

    VastaaPoista
  2. Siivooja-asiaa on meilläkin mietitty paljon viimeisen vuoden sisään. Meillä on perheyritys, joka pitää mieheni ja minut kiireisenä joskus jopa 70h/vko. Olisi kiva viettää vapaa-aikaa, joskus vähäistä, muuten kuin siivoten. MUTTA olemme miettineet millaisen kuvan annamme 15v. ja 11v. lapsille sillä että joku toinen käy siivoamassa sotkut. Että sellainen kotityö ei kuulu meille. Olemme päätyneet siihen että meillä ei käy siivooja mutta kannamme kukin oman osuutemme siivousurakasta. Pari kertaa on ulkopuolista siivooja nimittäin testattu eikä työn jälki ole meitä miellyttänyt. Nopeammassa ajassa parempi työn jälki omalla porukalla ja ipanatkin oppivat vastuun kantamisen kotitöistä.

    VastaaPoista
  3. << Tuossa alussa Oton terveiset =)

    Meille ei siivoojaa tule, ei ole rahaa moiseen. Meillä siivoukset hoidan minä ja siihen hommaan ei kukaan muu osallistu vaikka kuinka pyytää ja rukoilee. Enää en jaksa pauhata asiasta - pääsen paljon vähemmällä. Joskus kyllä pimahdan, kun väsyttää jos huomaan, että lapset surutta syytävät roskia lattialle enempää ajattelematta, että joku=minä joutuu ne sieltä siivoamaan.

    Ja asiat tapahtuu, kun tekee itse. Joskus nuorempana sitä vielä jaksoi hetken odottaa, että josko joku muu huomaisi tarttua toimeen, ei edes raskaamman puolen vihjailu tehonnut. Ja jollainhan se on minunkin ansaittava olemassaoloni ettei ole ihan turhake. Vaikka ei sitä siivoamista kukaan yleensä edes huomaa tai ei ainakaan ääneen mainitse.

    Kauniita nuo puupinot. Siinä sitä näkee työnsä tuloksen ainakin siihen asti, kun ne kiikuttaa leivinuuniin. Söpöjä myös nuo lapaset.

    VastaaPoista
  4. Mirka: totta, varmasti se on kulttuuriin liittyvä asia, että siivoojan palkkaaminen tuntuu oudolta ajatukselta. Ja toisaalta parempi kai olisikin kuluttaa rahaa palveluihin enempi, sehän on ekologista ja auttaa myös työllistämään suomalaisia :)

    Marika: Huh, teillä on tosiaan vapaa-aika vähissä, varmasti sitä viettäisi sitten mieluusti tekemällä jotain kivaa (onhan siivous joskus kivaa, mutta harvemmin, ainakin minusta :)

    Itsekin ajatellut juuri tuota, että millaisen kuvan vanhemmat lapsille antaa jos siivooja käy vaikka joka viikko, opettaako heidät sitten karttamaan kotitöitä tai peräti uusavuttomaksi. Mutta ei kai sekään ole niin mustavalkoista.

    Virpi: Vähän sama vika täällä, kyllä poikaa saa komentaa aika lailla, että osallistuu siivoukseen. Mutta teillä onkin sitä siivottavaa reippaasti enempi ja lisäksi sotkijoita moninkertaisesti! Ei se saisi mennä noin, että äiti hoitaa kaiken ja vieläpä ilman kiitosta.

    Minäkin tykkäsin niistä puupinoista ja niiden tuoksusta! :)


    Kiva kun saa uusia näkökantoja teidän kommenteistanne :)

    VastaaPoista
  5. Olen joskus tuuminut, mihin laitan kaiken säästämäni ajan. Kun ei ole tarvetta viljellä itse, ei tarvitse huolehtia lämmityksestä, kun ruoan saa kaupasta ja jos on vielä laillani laiska siivoamaan, niin minne se säästynyt aika menee? Teenkö sillä jotain tähdellistä?

    VastaaPoista
  6. Totta, mihin kummaan sitä aikaa oikein säästetään? Ennen ikkunanpesun aloittamista mietin että voi kun tähänkin menee paljon aikaa, mutta sehän oli kivaa puuhaa, tuli hyvä mieli. Sai aikaan jotain, mihin saattoi olla tyytyväinen. Kyllä siitä siivouksestakin voi tulla hyvä mieli :) Toki stressiäkin varmasti usein aiheuttaa, mutta itse siivoankin aina vain silloin kun haluan, harvemmin silloin kun on pakko.

    VastaaPoista
  7. Toisaalta, nykyisin on rouvat töissä, lapset harrastuksissa ja isovanhemmat ja tädit omissa kodeissaan, niin on tuo kotopuuhastelukin muuttunut.

    Minusta tuntuu, etten saa iltoihini mahdutettua kauneudenhoitoa, liikuntaa, siivousta, sosiaalisia suhteita, hyvää vanhemmuutta, kulttuuririentoja ja nettiä, ne kaikki vain eivät mahdu samaan iltaan kun unen tarpeeni on mikä on :/

    VastaaPoista
  8. Oi, juuri tuollaisia äitisi tapaisia ihmisiä ja naisia arvostan kovasti! Itsekin haluaisin olla samanlainen, mutta tunnen itseni paljon laiskemmaksi (ja olenkin). Tuon ikäiset eivät ehkä roiku netissä iltojaan... Hyvää pohdintaa todellakin sinulta. Ja lisäksi nykypäivänä porukka ei edes osaa tehdä monia asioita, joita meistä edellinen sukupolvi oppi pienestä pitäen.

    VastaaPoista
  9. Satu: Totta tuokin, nykyihmisillä on niin paljon kaikkea. Mutta onko sitä kiirettä ja vastuuta liikaa? No, ehkä aikansa monesti käyttäisi mieluumin johonkin muuhun kuin siivoamiseen ;)

    Pellon pientareella: Itsekin arvostan äitini tyyppisiä ihmisiä kovasti. Ja samaa voin sanoa itsestäni, aika paljon laiskempi olen mitä äitini, siivous ei ole mikään lempipuuhani.

    Onneksi käsityön ja itse tekemisen arvostus on vähitellen taas kasvamassa. Palataan vähän kuin takaisin päin ihanteissa ja arvomaailmaan liittyvissä asioissa. Kuten parikymmentä vuotta sitten kaikkien piti muuttaa kaupunkeihin, maaseutu oli out, nykyisin on tosi luksusta ja tavoittelemisen arvoista muuttaa kaupungista sinne maalle :)

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi <3