lauantai 5. kesäkuuta 2010

Poikani

Poikani oppivelvollisuus on nyt suoritettu, yhdeksäs luokka on saattettu päätökseen. Aamulla kahdeksalta poikani lähti puku päällä viimeistä kertaa kouluun ja minä lähdin ystävättäreni kanssa käymään lenkillä. Lenkkeillessä näkyi tosi paljon koululaisia juhlatamineissaan, aurinko paistoi ihanasti. Olipas hyvä mieli, kaikesta.

Tänään olen ollut todella ylpeä pojastani. Hän sai hyvän todistuksen ja kaiken lisäksi Marttaliiton stipendin:

Rohkea etsii
aarteen aina maailmalta,
sateenkaaren päästä,
virvaliekin alta.

Menestymisestä kotitalousopinnoissa.

-Martat-

Yksi elämän etappi on nyt suoritettu. Syksyllä alkaa sitten lukio-opinnot.

Onnea ja menestystä
kaikille koulunsa päättäneille ja valmistuneille!

5 kommenttia:

  1. Onpa hieno Marttojen paketti! Pojan menestys tuntuu varmasti hyvältä äidistäkin. Onnea myös sinulle, kun olet niin hyvän pojan osannut kasvattaa!

    VastaaPoista
  2. Terkkuja ja onnitteluja kummipojalle. Olipa hieno päätös koululle. Meilläkin oli parit yo-juhlat kierrettävänä. Oli ihan mukavaa vaihtelua, vaikken mikään juhlaihminen olekaan. Vähän ahdistaa se turha pönötys, kun ei itse ole niin tärkeä =)

    VastaaPoista
  3. Kiitos ihanasta kommentista Trina. Kyllä tosiaan tuntui oikein hyvältä ja taisi poikakin olla tyytyväinen itseensä, niinkuin kuuluu ollakin :)

    Virpi: Kiitos vaan, terveiset on mennyt perille. Juhlat on joskus ihan kivoja, vaikka ei kyllä aina. Itsekään en niin mistään tärkeilystä tykkää :)

    VastaaPoista
  4. Vau, aika hienoa! Minäkin sain joskus ala-asteella jonkun stipendin mutten muista millään mistä aiheesta. Krhm (oikoo ryhtiään!)! ;D Mutta muistan kuinka nolotti mennä se hakemaan! Ensimmäinen ajatus taisi olla nimen kuultuani että "voi perrr...!"

    Aika hieno nuorimies - taitaa saada kokkitaitonsa äidiltään. Sun pitää nyt panna hieman pojalle kampoihin - onhan hän sentään diplomikokki! :D

    VastaaPoista
  5. Kiitos HeartAndSoul. Olihan se tuossa iässä noloa tuollainen huomio ;) Vaikka poikani tuntui enempikin olevan innoissaan, hän tosin ei ole ollenkaan niin ujo mitä itse tuossa iässä olin. Varmaankin minun toimilla on ollut jotain vaikutusta pojan kotitalous-innostukseen ;) Voinkin alkaa vaatimaan pojalta ruuanlaittoa vähän useammin tällä verukkeella ;)

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi <3