Tähtisadetta katsomassa

Alla oleva kuva näyttää varmaan pelkältä mustalta ja epäonnistuneelta otokselta, mutta itselleni se tietenkin merkitsee paljon, koska siihen liittyy muutakin kuin vain tuo kuva. Kuvassa on syrjäinen merenranta, josta löytyy kuvia aikaisemmastakin postauksesta, kun olen käynyt siellä uimassa. Viime yönä olimme poikani kanssa kyseisellä rannalla katselemassa tähdenlentoja. Istuksimme ja makoilimme pilkkopimeällä rannalla reilun tunnin verran ja noin kymmenen tähdenlentoa näimmekin. Minusta yöretkemme oli tosi mukava, juteltiin kaikkea ja kuunneltiin lähes hiljaisuutta ja katseltiin tähtitaivasta ja kaunista punertavaa taivaankajoa.


Kyseessä oli meteoriparvi, Perseidit. Ne ovat peräisin komeetta Swift-Tuttlen hiekka-ja pölyvanasta ja ne tulevat Perseuksen tähdistön suunnasta, joten tuosta juontaa juurensa nimi Perseidit. Näitä tähdenlentoja esiintyy 17.7.- 24.8. ja eniten 10.-13.8. välisenä aikana. Maksimi oli viime yönä 13.8. klo 2.30-5.00. Parhaimmillaan tunnin aikana on voinut nähdä jopa noin 100 meteoria. Perseidit ovat melko nopeita, kirkkaita ja usein punertavan vanan jättäviä.

En olisi moisesta ilmiöstä tiennytkään, mutta rakas ystäväni siitä eilen kertoi ja siksi osasimme öiselle rannalle lähteä ihmettelemään. Kahden aikaan tosin tulimme jo kotiin, ei nyt aamuun jaksettu enää odottaa. Yöretkemme oli joka tapauksessa mukava, vaikka tänä aamuna väsyttikin aika lailla :)

Tämän viikon töihin paluu oli todella shokeraava, hommaa oli niin paljon että ylitöitä joutui tekemään jokainen päivä. Paitsi perjantaina, jolloin lähdin aikaisemmin töistä ja menimme rakkaan ystäväni kanssa tuolle samaiselle rannalle lounaspiknikille, uimaan ja viettämään ihanaa kiireetöntä loppukesän hellepäivää. Tuo perjantain iltapäivä pelasti kyllä viikkoni, olin aika uuvahtanut valtavan työtaakan vuoksi. Toivottavasti ensiviikolla helpottaa...

Hylätty vene rannalla.

Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoilleni. Koitan vähitellen taas päästä postailuissa vauhtiin, aika monta leivonta-aiheista postaustakin on odottamassa :)

Kommentit

  1. Juu, aika pimeä taivas on kuvassa :) Hienoa, jos ei ollut valosaastetta. Varmasti elämys olla yöllä meren rannalla.

    VastaaPoista
  2. Ihanoita taivaskuvia olen täältä lomasi ajalta bongannut. Tässäkin löytyy tumman pääsävyn lisäksi muitakin raitoja =)

    VastaaPoista
  3. Tuo retki jää varmasti pojankin mieleen loppuelämäksi! Taatusti mahtava elämys!

    VastaaPoista
  4. Kiva kirjoitus ja ihanalta kuulosti teidän retki! Me retkeiltiin ihan vaan takapihalla pellon laidalla pojan kanssa, kello laitettiin soimaan kahden jälkeen. Yksi ainoa tähdenlento nähtiin, tosin vajaa puoli tuntia vaan jaksettiin, ennenkuin alkoi nukuttaa :) No sekin yksi oli tosi hieno, että kannatti sen takia nousta.

    VastaaPoista
  5. Trina: Vaikea on löytää nykyisin paikkoja, joissa ei turhaa valosaastetta olisi. Ainakin minulle tuo yöretki pojan kanssa oli kyllä elämys ja toivon että hänelle myös.

    Rusina: Hauskasti sanottu, ei tuosta kuvasta varmaan kukaan saa mitään tolkkua, paitsi itse tietysti, koska näin saman maiseman myös livenä, joten tiedän mitä siinä pitää näkyä :D

    Hönttä: Toivon että retki oli hänelle juuri tuollainen. Siellä rannalla mietin miksei tällaisia asioita tee useammin, lähes ilmaiseksi (bensojen hinnalla) voi saada vaikka kuinka mahtavia kokemuksia.

    Lennu: Kiitos, varmasti omakin poikasi tuon muistaa pitkään. Herätä yöllä pimeään yöhön tähyilemään taivaalle ja sitten nähdä se yksi tähdenlento. Itsekin muistan lapsuudesta kun yöllä piti herätä katsomaan raketteja uutena vuotena.. Tuollaiset vähänkään erikoisemmat jutut jäävät kyllä mieleen.

    VastaaPoista
  6. Minä olin niin itserakas ihminen etten herättänyt muita kuin itseni. Juuri ja juuri sain viimeiset perheenjäsenet unten maille =), että en viitsinyt heti ruveta herättelemään! Ennemmin nuo yhdessä tiirailut muistuvat lapsuudesta mieleen kuin jotkin maksulliset huvit/lelut ja ikkunaostoksilla käyntikin oli lapsena hauskaa =) etenkin kun sitä lelukaupan ikkunaa pääsi harvemmin ihailemaan. Ja muistatko sen lämpömittärin saunan ja kodin ovien välissä siinä "palkissa". Yksi hellekesä se mittari nousi niin ylös, että asteikko loppui. Se oli sinikeltainen se mittari. Muistatko?
    (siis lämpömittarin tiirailukin on jäänyt mieleen - se oli sellainen intiaanikesä se)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos paljon viestistäsi!

Suositut tekstit