perjantai 25. tammikuuta 2013

Elämä vie...

Nyt menee kovaa, pakko painaa vähän jarrujakin välillä. Uuden alan opiskelua on nyt takana kolme viikkoa ja mikä uusi maailma minulle onkaan auennut. Aivan ihana on opetella kaikkea aivan uutta. Jokainen päivä olen saanut oppia vaikka mitä mielenkiintoista. Mutta on se opiskelu myöskin aika raskasta hommaa. Tänään tuli jo päivän päätteeksi sellainen tunne, että huh, nyt pitää saada tosiaankin ne pari päivää sulatella ja levätä fyysisestikin. Vaikka opiskelu on päivät istumista ja kuuntelemista, mutta yllättävän paljon se ajattelu ja keskittyminen  kuluttaa voimia ja energiaa.

Talviuintipaikka.

Urheilujen kanssa on vauhti myös kiihtynyt ja sen suhteen pitää myös olla hieman varovainen. Tänään ei lenkki oikein luistanut ja tajusin, ettei lepopäivää ole ollut yhdeksään päivään, eikä sellaista ollut edes näköpiirissä. Tein vaikean mutta järkevän päätöksen ja peruin huomiselle suunnitellun kahvakuula-treenin. Vaikka tiedän että siellä olisi ollut aivan ihanaa, mutta oma jaksaminen ennen kaikkea.

Liikkumisten kanssa minun kehossa on aika jännä mittari: levottomat jalat. Ken tästä vaivasta kärsii tietää tasan tarkkaan millaisesta vaivasta on kyse. Lyhyesti sanottuna illalla kun koitaa mennä nukkumaan on jalat niin levottomat, ettei voi kuvitellakaan makaavansa paikoillaan. Jalkoja pitää heilutella ja venytellä ja usein kävellä ympäriinsä. Joulun kieppeillä liikuntaa tuli tosi vähän ja levottomat jalat vei todella monen yön yöunet. Joulun jälkeen aloin jälleen lisätä liikuntaa ja parin päivän jälkeen jalkojen levottomuus oli täysin poissa! Mutta eilen illalla vaiva taas palasi, vaikka yleensä astanga-joogan ja joessa uinnin jälkeen ei ole tarvinnut unta houkutella. Mutta luulen, että syyllinen on nyt liika liikunta, jospa huominen lepopäivä taas vähän korjaisi tätä ongelmaa.

Opiskelun alettua on yllättäen innostus ja "virta" lisääntynyt. Vaikka olen koko työttömyyden ajan ollut iloinen ja positiivinen oma itseni, mutta kyllä sitä on jotenkin jämähtänyt kuitenkin paikoilleen. Ei ole oikein saanut asioita aikaiseksi, kaikkea tekemistä on lykännyt. Mutta jännä juttu että nyt, kun päivässä on vapaata aikaa paljon vähempi, on paljon enempi intoa tarttua toimeen. Kyllä rutiineista saa paljon energiaa.

Auringonlasku merenrannalla.

Minun elämän motto on, että hauskaa ja ihanaa ja nautinnollista pitää olla, turhia ei kannata murehtia. Eikä minulla mitään murehdittavaa ole ollutkaan. Mukava kuitenkin huomata, että onnellisuuttakin on monen tasoista. Ei ole tasapaksua tämä elo, mikä on kyllä ihana asia sekin :)

Ihanaa viikonloppua kaikille!

perjantai 11. tammikuuta 2013

Uusi vuosi, uusi elämä

En ole tapani mukaisesti tehnyt uudenvuoden lupauksia, koska olen sitä mieltä, että jos elämässään haluaa jotain muuttaa, on se muutos tehtävä juuri sillä hetkellä kun se tarpeelliselta tunutuu. Toki uuden vuoden lupaukset on hyvä asia, jos ne innostavat johonkin itselle tärkeään mutokseen, joten en arvostele ketään, joka lupauksia on tehnyt.

Itselläni uuden vuoden vaihtumiseen sijoittui yhden uuden elämänvaiheen alku: sain juuri ennen joulua kuulla, että minut on valittu kurssille ja kurssini alkoi tämän viikon alussa. Olin koko joulun aivan ihastuksissani tästä elämäni uudesta käänteestä ja nyt, ensimmäisen kurssiviikon jälkeen, olen suunnattoman innostunut kaikista uusista asioista, joita olemme kurssilla alkaneet opetella. Kurssi on erittäin tiivis, tietoa ammennetaan niskaan uskomattomalla tahdilla, mutta tämä on ihanaa. Kurssilla on minun lisäkseni 15 muuta ihmistä, tarkemmin sanottuna miehiä kaikki loput. Puolet ovat aivan vasta valmistuneita (insinöörejä olemme siis kaikki, hieman eri aloilta), osa kurssilaisista on noin minun ikäisiä ja muutama on vanhempi.

Kesäkuusta saakka olen ollut työttömänä ja välillä oli parikin työtä tulossa, yksi jo neuvottelujen astella, mutta nyt olen sitä mieltä, että se oli vain minun onni, ettei nuo työt toteutuneet. Kesällä tein muutamia pieniä keikkatöitä: kaverille peltikaton maalausta ja eräälle pitopalvelun omistavalle ystävälle muutaman pitopalvelu-keikan. Kesä meni kyllä äkkiä puuhaillessa, reissutessa ja oleillessa. Syksy alkoi vilkkaasti harrastusten parissa ja vaikka jonkin verran töitä koitin hakea, ei mikään tärpännyt. Joulukuussa menin sattumalta yhteen tiedotustilaisuuteen, jossa kerrottiin tästä kurssista ja siinä se oli! Heti kotiin päästyä aloin kirjoittaa hakemusta ja päivittää CV:tä. Enkä koskaan aikaisemmin ollut edes ajatellut, että voisin kyseiselle alalle alkaa opiskella! Mutta ainakin ensimmäisen opiskeluviikon jälkeen olen vakuuttunut, että tämä on minun juttu.

Kevättalvi kuluu siis koulunpenkillä: joka arkipäivä klo 8:30-15. Huhtikussa on viikon loma ja sen jälkeen alkaa työharjoittelu, joka kestää heinäkuun puoliväliin. Tämän jälkeen kurssilaiset toivon mukaan työllistyvät harjoittelupaikkoihinsa. Ainoa miinus-puoli tässä on se, että näitä töitä ei ole Oulussa, joten jonkinlainen keikkatyöläisenä kulkeminen alkaa keväällä. Näkee sitten minne suuntaan työt vievät: aika varmasti pohjoisen suuntaan (jopa Jäämerelle saakka!), mutta Itä-Suomi/Kainuukin on ihan mahdollinen..

Jännityksellä odotan jo uuden opiskeluviikon alkua. Mitä kaikkea se tuokaan tullessaan...

Ihanaa viikonloppua kaikille!


perjantai 4. tammikuuta 2013

Routapaisti


Tässä tulee ohje joulukuun tavis-illallisilla tarjoamaani routapaistiin. Liha laitetaan jäisenä uuniin ja paistetaan miedossa lämmössä tosi kauan ja kypsä paisti marinoidaan sitten paistamisen jälkeen.  Herkkua!

Marinadin tein vähän sovellellen, glögi oli oma lisäykseni a sen voi jättää kokonaankin pois tai käyttää esim. viinimarjamehua, olutta tms. Mausteitakin voi laittaa oman mielen mukaan, ei ole niin turhan tarkkaa tämän kanssa (uskoisin ainakin niin :)

Routapaisti (n. 6:lle)


n 2 kg kokoinen jäinen naudan- tai hirven paisti

Marinadi:
1 l vettä
0,5 dl karkeaa merisuolaa
1-2 rkl sokeria
1 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl kokonaisia mustapippureita
1 rkl kokonaisia valkopippureita
muutama katajanmarja
2 laakerinlehteä
n. 0,5 dl glögi-tiivistettä

Paista ensin liha: Ota jäinen paisti pakastimesta, laita se uunivuokaan ja 85-100 asteiseen uuniin. Paista lihaa tosi monta tuntia tai yön yli. Itselläni oli vain 1,5 kg liha ja paistoin sitä 6-7 tuntia. Kannattaa käyttää paistomittaria, joka tökätään lihaan n. paiston puolivälissä, kun liha on sen verran sulanut, että mittari uppoaa lihaan. Kun paistin sisälämpötila on 65-70 astetta niin liha on valmista. Itse paistoin lihan 70 asteeseen ja liha oli hieman rose-sisältä, eli juuri sopiva.

Keitä lihan paistumisen aikana marinadi. Laita kattilaan kaikki marinadin ainekset ja kiehauta liemi (että suola sulaa). Kun paisti on kypsä, ota se uunista ja laita marinadiin (iso kattila on hyvä) niin, että liha peittyy kokonaan. Laita liha marinadissa jääkaappiin ja anna marinoitua vähintään seuraavaan päivään. Minulla liha oli marinadissa kaksi vuorokautta.

Ota marinoitunut liha pois liemestä ja siivuta ohuiksi siivuiksi. Tarjoa esim. paistettujen perunoiden, kasvisten ja kastikkeen kera.

Kylmä kastike routapaistille

Sekoita 1 prk kermaviiliä ja 1 prk smetanaa. Lisää joukkoon 2-3 hienonnettua valkosipulin kynttä, vähän suolaa ja jotain yrttiä (minulla oli timjamia). Anna kastikkeen maustua jonkin aikaa kylmässä. Tarjoa paistin tai grilliruuan kaverina.