Kesän ihanin ja helpoin mansikkakakku

Perinteisesti teen joka kesä postauksen aiheena kesän ihanin (makea) leivonnainen, joka tällä kertaa on tietenkin mansikkakakku! Tämä kakku on sekä herkullinen, että todella helppo valmistaa. Uunia tässä ei nimittäin tarvita, koska kakku tehdään Savoiardi-kekseistä. Kakun tekeytymiseen kannattaa toki varata aikaa mielellään seuraavaan päivään, jolloin kosteus ja maut ehtivät tasaantua sopivasti. 

Valmistin tätä kakkua ihanille Tavis-naisille, joiden kanssa olemme kokoontuneet jo yli kahdeksan vuoden ajan, yhteensä 62 kertaa! Toivon tämän ihanan porukan kokoontumisten jatkuvan koko loppuelämämme ajan! 

Vaikka mansikka-aika alkaa olla jo vähitellen ohi, niin tämän kesän viimeisistä ja ihanimmista mansikoista kannattaa pyöräyttää vielä tämän ihana mansikkakakku. Alkuperäinen ohje on uusimmasta Maku-lehdestä (5/2019), mutta muuttelin vähän ohjetta ja marinoin marjat sekä käytin kokonaisen kermapurkin ja hieman enemmän mansikoita täytteeseen. Alkuperäisessä ohjeessa koristeeksi tuli mansikoita ilman marinointia, joten kakun voi tehdä toki niinkin.

Mansikkatiramisu (8 annosta)

Marinoidut mansikat: (ohjeen määrä on suurempi, vain osa mansikoista käytetään kakun koristeeksi ja loput voi vaikkapa syödä sellaisenaan tai kauravaniljakastikkeen kera jälkiruuaksi)

n. 1/2 kg mansikoita (kakun päälle tarvitsee vain n. 150 g marinoituja mansikoita).

2 dl vettä

1 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria tai ripaus jauhettua vaniljaa

3/4 dl sitruslikööriä, rommia TAI appelsiinimehua

(1 appelsiinin raastettu kuori)

muutama oksa vahvaa minttua (voi jättää poiskin, jos mintun maku ei miellytä)

Täyte:

150-200 g mansikoita

2 dl vispikermaa

250 g mascarpone

2 kananmunan keltuaista (säästä valkuaiset esim. marenkia varten. Pakasta, jos et heti tarvitse)

n. 1/4 dl sokeria

ripaus vaniljajauhetta tai 1 tl vaniljatahnaa

Kostutus:

n. 3 dl jotain vaaleaa mehua (mansikka/raparperi/seljankukka tms.), halutessasi voi terästää mehua tilkalla sitruslikööriä tai rommia.

Lisäksi:

n. 30 kpl Savoiardi-keksejä

halkaisijaltaan n. 18 cm rengasvuoan reunaosa

Valmista kakku tarjoilua edeltävänä päivänä. Marinoidut marjat kannattaa valmistaa kuitenkin korkeintaan joitain tunteja etukäteen etteivät ne pehmene liikaa. Koristelussa voi toki käyttää tuoreita mansikoita ilman marinointia.

Valmista ensin kakun täyte: Vaahdota kerma. Laita toiseen kulhoon mascarpone, keltuaiset, sokeri ja vanilja. Vatkaa sähkövatkaimella/yleiskoneella, kunnes seos vaahtoutuu (n. 5-7 min). Kääntele kermavaahto mascarponevaahdon joukkoon varovasti käännellen. 

Viipaloi mansikat. Laita kostutusliemi laakeaan astiaan.

Rakenna kakku suoraan tarjoiluvadille. Laita vadille ensin irtopohjavuoan reunus (halkaisija n. 18 cm). Leikkaa reunalle tulevien keksien toinen pää tasaiseksi, jotta ne voi asetella helpommin pystyyn vadille (keksit saavat yltää irtopohjavuoan reunan yläpuolelle). Upota keksien tasaisempi puoli nopeasti kostutusliemeen ja laita keksit pystyyn rengasvuoan reunaa vasten kostutettu puoli sisään päin. Upota kakun pohjakerrokseksi tulevat keksit (n. 5 kpl, tähän voi käyttää myös leikatut pätkät) yksitellen kostutusliemeen kokonaan nopeasti. Lado kostutetut keksit sitten vieri viereen tarjoiluvadin pohjalle. Voit pätkiä keksejä tarvittaessa, ettei pohjaan jää kovin suuria aukkoja.

Lado keksien päälle kerros mansikkaviipaleita (puolet täytteen mansikoista). Levitä mansikkaviipaleiden päälle puolet mascarponetäytteestä ja tasoita. Tee sitten toinen kerros: kostutetut keksit (n. 5 kpl), loput mansikkaviipaleet ja päällimmäiseksi toinen puoli mascarponetäytteestä. Peitä kakku ja laita jääkaappiin tekeytymään seuraavaan päivään tai vähintään muutaman tunnin ajaksi.

Ennen tarjoilua marinoi mansikat, mikäli niitä käytät: Kiehauta pienessä kattilassa vesi ja sokeri, kunnes sokeri on liuennut. Jäähdytä. Sekoita jäähtyneeseen liemeen likööri/mehu, appelsiinin kuori ja vanilja sekä hienonnettu tuore minttu. Kaada marinadi marjojen päälle ja sekoittele hellästi vähäsen. Peitä ja laita jääkaappiin maustumaan muutamaksi tunniksi. 

Ennen tarjoilua poista kakun ympäriltä irtopohjavuoan reunus ja kippaa päälle joko tuoreita mansikoita taikka marinoituja mansikoita. Koristele kukilla tai mintun oksilla. 

Kesän juhlatarjoilut (myös vegaanisia ja gluteenittomia)

Alkukesästä leivoin sisareni vanhimman tyttären lakkiaisiin kakkuja ja nyt heinäkuussa oli vuorossa nuorimman tyttären rippijuhlat. Yhdessä juhlien tarjottavia mietittiin ja sushi oli suolaisissa ensimmäisenä toivomuslistalla. Sitä siis ja lisäksi "suomalaista sushia" eli palttoonappeja eri täytteillä. Makeana päätettiin tarjota perinteisen täytekakun sijasta erilaisia kuppikakkuja. Näin pääsin itsekin tekemään monenlaisia taikinoita ja kuorrutteita! Leipurin taivas!

Tässäpä kuvia, sekä linkkejä ohjeisiin, mitä käytin. Kaikki tarjottavat onnistuivat erinomaisesti ja olivat hyviä. Itse en tosin läheskään kaikkia makeita jaksanut maistella, mutta kyselin vähän kommentteja ja niiden perusteella totean, että hyvää oli ja hyvin maistui! Myös erityisruokavalioihin tein sekä gluteenittomia että vegaanisia kuppikakkuja.

Sushin tekoon löytyy ohjeet  esim. Tokyokanin sivuilta. Myös hifistelijän keittokirjasta löytyi erilaisten sushien tekoon hyvät ohjeet! Tein sekä kalalla että kasviksilla täytettyjä nigirejä ja lisäksi nigirejä kalifornialaisittain seesaminsiemenillä päällystettynä sekä lohimakeja.

Ida's cozy cornerista puolestaan nappasin ohjeen porkkalaan. Tätä on ollut tarkoitus valmistaa vaikka kuinka usein, mutta nyt vihdoin sain aikaiseksi, koska sisareni oli miettinyt myöskin porkkalan valmistamista! Porkkalan sekoitin maustamattoman tuorejuuston sekaan ja lisäsin hieman mausteita, jolloin sain sopivan täytteen palttoonapeille. Tein myös vegaanisia versioita käyttämällä Violifen maustamatonta tuorejuustoa, joka mielestäni on vegaanisista tuorejuustoista paras.

Toiset palttoonapit täytin meetvurstitäytteellä, jonka tein Pakkopullan blogista löytämälläni ohjeella vaihtamalla ruohosipulituorejuuston ruohosipuliin ja maustamattomaan tuorejuustoon. Koristeeksi laitoin palttoonapille ensin lehtipersiljan lehden ja täytteen siihen päälle.

Vegaanisia kuppikakkuja tein kahta erilaista. Molempiin löytyy ohjeet Kamomillan konditorian sivuilta. Tein sekä suklaisia että vaniljaisia kuppikakkuja ja päällysteeksi tein vaniljaisiin kakkuihin oreokuorrutteen ja suklaisiin kakkuihin tein vegaaniseksi muunnetun vaahtokarkkikuorrutteen vaihtamalla voin tummansiniseen Keijuun. Maustoin kuorrutteen toffeearomilla. Koristeeksi laitoin mansikoita ja sulatettua suklaata, sekä mintunlehtiä. Oreokuppikakut koristelin tietenkin oreokeksin palasilla.

Gluteenittomia kuppikakkuja tein niin ikään kahta erilaista. Molemmissa oli sama Kinuskikissan pikkuprinsessakakkujen pohja, vaihdoin vain vehnäjauhot gluteenittomaan vaaleaan jauhoseokseen. Osan kakuista täytin Kinuskikissan ohjeen mukaisesti, mutta vadelmamarmeladin sijasta käytin lemoncurdia. Osan kakuista päällystin sitruunaisella kuorrutteella, johon sekoitin kermavaahtoa, maustamatonta tuorejuustoa, sokeria, vaniljasokeria sekä sitruunamehua ja vähän keltaista elintarvikeväriä.

Näihin mansikkaisiin kuppikakkuihin löytyi ohjeet niin ikään Kinuskikissalta! Pohjaksi leivoin ihanat mansikkamuffinssit, jotka kuorrutin mansikkaleivosten kuorrutteella. Nämä kakut olivat useammankin maistelijan mielestä ne parhaat! (tosin en usko, että kukaan pystyi maistelemaan kaikkia!)

Hifistelijän keittokirjasta löytyi ohje vaahtokarkkikuorrutteella kuorrutettuihin suklaakuppikakkuihin. Nuorimman juhlijan (10v.) mielestä nämä olivat juurikin niitä parhaita kaikista! Tosin kaikkia ei hänkään ollut jaksanut maistella.

Oreokuorrutetta tuli sen verran runsaasti, että päällystin sillä (ja syötävillä kukkasilla) myös Kinuskikissan ohjeella leivotut seeprakuppikakut.

Kuppikakkuja rivissä kahvipöydässä.

The Kanasalaatti (sovellettavissa myös kaikkiin erikoisruokavalioihin)

Tämä salaatti on meidän perheen suosikkiruoka. On ollut jo ainakin kymmenen vuoden ajan. Vastaavan ohjeen olen postannut blogissani jo vuonna 2012. Olen joskus miettinytkin, miksei tähän salaattiin vaan kyllästy. Toki tämä salaatti on varioitavissa lukemattomilla eri tavoilla, mutta useimmiten itse teen sitä lähes samoilla raaka-aineilla. Ehkä syy miksi tämä vaan maistuu vielä vuosikymmenenkin jälkeen on se, että tässä salaatissa yhdistyy vaan kaikki, mitä hyvältä salaatilta vaaditaan. On raikkautta, rapeutta, pehmeyttä, kirpeyttä, makeutta, suolaisuutta, täyttävyyttä, mutta silti salaatti on sen verran kevyttä, ettei syönnin jälkeen tule ähkyä. Vaikka salaatti on kanasalaatti, voi tämän helposti muuntaa myös kasvis-salaatiksi tai vegaaniseksi käyttämällä kanan ja/tai fetan tilalla vaikkapa marinoitua tofua tai kikhernekrutonkeja ja vegaanista vuustoa. Gluteenittoman salaatin saa käyttämällä gluteenitonta pastaa.

Ohje on hiukan summittainen, koska tässä ei pahemmin tarvitse mittailla mitään. Raaka-aineita voi heitellä sekaan sen verran mitä sattuu olemaan, minkä kokoisia pakkauksia kaupasta tarttui mukaan tai mikä sillä hetkellä tuntuu maistuvan erityisen hyvältä. Lopputulos on siltikin aina yhtä hyvä! Tärkeintä on, että salaatista löytyy erilaisia koostumuksia ja sekä suolaista, että makeaa.

The Kanasalaatti n. 6:lle pääruuaksi

n. 400-600 g broilerinfilettä tai suikaletta, mausteilla tai ilman. Kasvisversiossa voi käyttää omaa mieluista kasviproteiinia. (öljyä paistamiseen ja mausteita maun mukaan, esim. soijakastiketta ja mustapippuria sekä vähän chiliä).
1 paprika, punainen, keltainen tai oranssi (tai vähän kaikkia)
250 g kirsikkatomaatteja (tai mitä vain hyviä tomaatteja)
1 kurkku
1 säilykepurkki maissinjyviä (pakastettu ja sulatettukin maissi käy, mutta sen ehkä kiehauttaisin ennen käyttöä)
vajaa 1 säilykepurkki mehuun säilöttyjä persikoita, voi olla myös mangoa tai ananasta. Säilöttyjen tilalla voi käyttää myös sesongin mukaan tuoretta persikkaa, mangoa tai viinirypäleitä.
1 jääsalaatti (myös muut vihreät salaatit käy, mutta mieluusti rapeammasta päästä)
200 g fetajuustoa (valitse aitoa fetaa tai vaikka öljyyn säilöttyjä valmiita kuutioita)
200-300 g pastaa, pastan malli oman mielen mukaan, mutta mieluiten täysjyvää
(vettä ja suolaa pastan keittämiseen)
Muita lisukkeita oman maun, sesongin ja saatavuuden mukaan, esim. oliiveja, viininlehtikääryleitä, rucolaa, kesäsipulin varsia jne)

Lisäksi hyvää öljyä, ellet käyttänyt öljyistä fetaa, jolloin lisäöljyä ei tarvita.

Paista broileri kypsäksi pannulla vähässä öljyssä. Jos käytät maustamatonta lihaa, mausta oman mielen mukaan. Itse maustan usein vain soijakastikkeella, mustapippurilla ja ripauksella chiliä. Anna jäähtyä. Kuutioi/viipaloi kana, jos et käyttänyt valmista suikaletta.

Keitä broilerin kypsyessä myös pasta paketin ohjeen mukaan. Huuhtele kypsä pasta kylmällä vedellä ja valuta hyvin. Pyöräytä pastan joukkoon loraus hyvänmakuista öljyä (rypsi, oliivi, pistaasi tms. mistä itse tykkäät!) tai jos käytät öljyyn säilöttyä fetaa, käytä osa fetapurkin öljystä.

Huuhtele kasvikset ja pilko paprika ja kurkku. Puolita kirsikkatomaatit ja viinirypäleet, mikäli käytät niitä. Kuutioi käyttämäsi hedelmät. Valuta säilykkeet. Murustele feta (jos ei ole valmista kuutiota).

Ota suuri salaattikulho. Revi pohjalle ensin jääsalaatti. Kaada sitten mukaan kaikki loput salaattiainekset. Sekoita. Salaatti on tosi hyvää myös seuraavana päivänä, mutta mikäli käytät öljyyn säilöttyä fetaa, ja salaattia on tarkoitus säästää vielä seuraavallekin päivälle, kannattaa feta tarjota erikseen, ettei öljy pehmennä kasviksia löllöiksi.

Tarjoa hyvän leivän, esim. focaccian, nyhtöleivän tai porkkana-fenkoli-pellava-kaurasämpylöiden kanssa. Salaatinkastikettakin voi toki lurauttaa, mutta meidän perheessä on riittänyt kastikkeeksi aina se öljy.

Mustapapuquesadillat (vegaaninen)

Ihan hirveä nälkä iski jo ennen kauppaan menoa, joten piti keksiä jotain supernopeaa ruokaa. Tämä tarkoitti käytännössä siis alle puolessa tunnissa valmistuvaa sapuskaa. Netistä löytyi luotto-vege-bloggaajan Elina Innasen Chocochili-blogista mustapaputäytteellä täytettyjen quesadillojen ohje, joten tällä lähdettiin liikenteeseen! Ihan hitusen tuunasin määriä ja ensi kerralla lisään vielä mausteita vähän enemmän. Muuten oli erinomaisen hyvää, myös lihansyöjien mielestä! Jos ei ole pakko olla vegaanista, voi juustoraasteena käyttää melkeinpä mitä vain juustoraastetta.

Mustapapuquesadillat (4:lle)

Täyte:

2 prk kypsiä mustapapuja

200 g maissinjyviä (tölkistä)

1 kypsä avocado

1 limen mehu (sitruunakin käy, silloin n. puolikas)

1 pieni sipuli (tai pari kevätsipulin vartta)

n. 150 g vegaanista juustoa raasteena (minulla oli Porlammin Gouda vuustoa)

1-2 tl juustokuminaa

suolaa

mustapippuria myllystä

1 puska korianteria

(chiliä oman maun mukaan)

Lisäksi:

8 kpl tortillalettuja (maissi- tai vehnätortilloita)

1-2 rkl rypsiöljyä

Kuori ja hienonna sipuli. Kuori ja kuutioi avocado. Hienonna myös tuore korianteri.Valuta ja huuhtele mustapavut ja kaada kulhoon. Muussaa papujen rakennetta rikki haarukalla. Lisää sekaan avocado ja  soossaa myös avocadon rakennetta rikki. Massaan saa jäädä kuitenkin rouheutta, ei tarvitse olla sileää massaa! Lisää seokseen hienonnettu sipuli ja korianteri, maissinjyvät, juustoraaste sekä kaikki mausteet. Purista sekaan limen (sitruunan) mehu. Sekoita massa käsin/lusikalla. Maista ja mausta tarvitaessa lisää.

Kaada kuumalle paistinpannulle hieman rypsiöljyä. Laita pannulle tortillalettu ja levitä letulle 1/4 täytteestä ihan reunoille saakka tasaiseksi kerrokseksi. Laita täytteen päälle sitten toinen tortillalettu ja painele vähän. Paista 1-2 minuuttia ja käännä sitten kattilankantta tai lautasta apuna käyttäen quesadilla toisin päin ja valuta takaisin pannulle. Paista toistakin puolta hetken aikaa, että tortilla saa väriä. Valuta quesadilla sitten leikkuulaudalle ja leikkaa terävällä veitsellä 4-6 osaan. Tarjoa välittömästi. Paista loput quesadillat samalla tavalla.

Vegaanin talvinen linssipata

Oho, ja yht'äkkiä tuli melkein suvikeli täällä Oulussakin! Kun pakkaset paukkuu, niin meidän keittiössä se tarkoittaa sitä, ettei ainakaan mitään salaattiaterioita syödä, vaan tuhtia, täyttävää ja lämmittävää talviruokaa. Vaikka pakkasta nyt olisikin vaan muutama aste, niin tuhti talviruoka tekee siltikin hyvää. Vapaapäivän kunniaksi siivosin kaikki kuiva-ainekaapit ja samalla taas mietin mitä kaikkea kivaa kaappien sisällöstä syntyisikään... Punaiset linssit on kikherneiden ohella yksi suosikki kasviproteiinin  lähteenä ja niistäpä syntyi tämän päivän ihanan lämmittävä talvinen linssipata. Kaiken hyvän lisäksi tämä pata syntyy noin puolessa tunnissa! Lisukkeeksi sopii erinomaisesti riisi, pasta tai vaikkapa couscous.

Nimestä huolimatta tämä ruoka sopii aivan kaikille! Meidän perheen lihansyöjätkin tykkäsivät tästä tosi paljon, joten kannattaa uskaltautua kokeilemaan. Ohjeen annos on noin kuudelle, mutta tätä kannattaakin tehdä iso satsi, koska lopun voi vaikka pakata seuraavana päivänä lounaaksi töihin mukaan. Tällä kertaa ei ollut mitään vihreitä yrttejä kuvaa kaunistamaan, mutta tämä onkin arkiruokaa parhaimmillaan, kauniin punaoranssia ilman ylimääräisiä piperryksiä. Sitruuna raikastaa tämän padan ihanaksi!

Vegaanin talvinen linssipata (n. 6:lle)

2 sipulia
2-3 valkosipulin kynttä
2 rkl oliiviöljyä
400 g tomaattimurskaa
n. 6 dl vettä
2 rkl kasvisfondia
3 dl punaisia linssejä
1-2 rkl kuivattuja yrttimausteita (esim. oreganoa/timjamia, itse käytin Calendan yrttien Kyllikin pitsa- ja marinadimausteseosta)
1 tl hunajaa
n. 1/2 tl suolaa
1/2 -1 tl chilihiutaleita tai itseltä löytyvää chilituotetta maun mukaan
mustapippuria myllystä
1 (luomu) sitruunan raastettu kuori
rutistus mehua puolikkaasta sitruunasta


Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kaada kattilaan oliiviöljy ja sipulit ja kuullota vähän aikaa koko ajan sekoitellen. Älä anna ruskistua! Lisää sitten tomaattimurska, vesi, kasvisfondi sekä linssit. Keittele välillä sekoitellen n. 20 minuuttia, kunnes linssit ovat pehmeitä. Lisää vettä jos näyttää, että pata kuivuu liikaa. Koostumus tässä on kuitenkin hyvin sakea, eikä yhtään kastikemainen. Keittelyn loppuvaiheessa lisää mausteet. Maistele ja mausta tarvittaessa lisää.

Tarjoa riisin, pastan tai couscousin kanssa.

Hyvää Runebergin päivää!

Välillä innostun testailemaan jonkin yhden ruuan tai leivonnaisen reseptiä etsien sitä parasta mahdollista. Täällä Oulun seudulla on tänä vuonna puhuttanut Katri Antellin leipomon lopetus ja monen mielestä sitä myöten parhaan Runebergin tortun valmistuksen lopettaminen. On ollut tosi hauska seurata Facebookissa keskusteluja ystävien testaillessa eri leipomoiden valmistamia Runebergin torttuja, josko löytyisi Katri Antellin tortun veroinen korvaava tuote.  Itse olen erittäin harvoin ostanut kaupasta valmiita torttuja, enkä valitettavasti koskaan maistanut tuota Katri Antellin legendaarista torttua. Rommilla se oli ilmeisesti ainakin kostutettu...

Kokeilin itse useita eri Runebergin torttujen reseptejä parin viime viikon aikana ja ihan hyviä torttuja onnistuin loihtimaan. Minun mielestäni punssi on ainoa oikea Runebergin tortun kostuke, koskapa itse Johan Ludvigkin nautti torttunsa punssin kera. Muuten oma ohjeeni on tuskin lähelläkään alkuperäistä, koska päätin käyttää leivonnassa appelsiinilla maustettuja Annan piparkakkuja. Näiden puuttuessa taikinan voi maustaa ripauksella appelsiinin kuorta.

Ohje on maidoton, mutta voit toki leipoa voilla niin halutessasi. Gluteenittoman tästä saa vaihtamalla piparit, korppujauhot ja vehnäjauhot gluteenittomiin vaihtoehtoihin. Saattaisi nämä onnistua jopa vegaanisinakin jättämällä munat pois... olisikohan tässä sitten seuraavan vuoden tavoite?

Runebergin tortut 10 kpl (maidoton)

Taikina:

200 g maidotonta margariinia

2 1/2 dl sokeria

2 kananmunaa

1 1/2 dl korppujauhoja

1 1/2 dl piparimurua (Annan Appelsiinipipareita 12 kpl)

1 1/2 dl vehnäjauhoja

1 1/2 tl leivinjauhetta

(n. 1/2 appelsiinin raastettu kuori, mikäli tavallisia pipareita)

Kostutus:

1 dl vettä

1 rkl sokeria

1 dl punssia

Koristelu:

n. 1 1/4 dl tomusokeria

1-2 rkl vettä

n. 1/2 dl vadelmahilloa

Laita ensin uuni kuumenemaan 175 asteeseen, koska tämän taikinan teossa ei kauan nokka tuhise. Voitele 10 kpl lieriömuotteja tai muffinssipeltin koloa (toki vaikka pienet kahvikupitkin käy).

Vaahdota margariini ja sokeri kuohkeaksi. Lisää munat yksitellen vatkaten reippaasti. Sekoita keskenään jauhot, piparimurut ja leivinjauhe. Kippaa jauhot taikinan sekaan ja sekoita vain sen verran, että jauhot sekoittuvat taikinaan. Lusikoi taikina muotteihin ja laita uunin keskitasolle. Paista 20 minuuttia.

Torttujen paistuessa tee kostutusliemi: Laita kattilaan vesi ja sokeri. Kiehauta. Lisää sitten punssi. Jätä liemi odottamaan, kunnes tortut ovat paistuneet.

Ota paistuneet tortut uunista ja irroita ennen jäähtymistä, koska silloin tortut jämähtävät muotteihin kiinni. Lusikoi torttujen päälle kostutusliemi ja anna jäähtyä ennen koristelua.

Lusikoi jäähtyneiden torttujen päälle nokare vadelmahilloa. Sekoita tomusokeri ja vesi melko jämäkäksi, mutta pursotettavaksi tahnaksi. Lusikoi seos pieneen muovipussiin ja leikkaa pussin kulmaan muutaman millimetrin kokoinen aukko. Pursota torttujen päälle vadelmahillon ympärille rengas.

Nämä tortut paranevat vanhetessaan, joten kannattaa valmistaa jo tarjoilua edeltävänä päivänä.

Pavlova

Viikko sitten kestitsin muutamia ystäviä ja koska perjantaina oli jo ollut yhdet juhlat, niin nämä toiset kestitykset päätin viedä läpi helpoimmalla mahdollisella tavalla. Minulla on oikeastaan aina ongelmana päättää, mitä vieraille tarjoaisin. Toinen toistaan ihanampia vaihtoehtoja on vaan aivan liian paljon! Kesällä ystävän luona Taviksilla sain aivan uskomattoman ihanaa turkinpippuri-pavlovaa ja siitä se ajatus sitten lähti. En nimittäin ikinä ole tehnyt pavlovaa! Voi, mistä olenkaan jäänyt paitsi! Tämä leivonnainen on sekä helppo että nopea ja lisäksi muunneltavissa vaikka minkä makuiseksi ja näköiseksi. Pavlovasta voi leipoa pyöreän, pitkulaisen, pieniä annoskokoisia, taikka niinkuin minä tein, kranssin.

Vieraat tykkäsivät tästä todella paljon ja mikä ihaninta, tämä on sekä gluteeniton että helposti muunnettavissa maidottomaksi ja jopa vegaaniseksi. Vegaaniseen pavlovaankin löytyy netistä hyviä ohjeita, sitäkin pitää kyllä ehdottomasti vielä testata! Minusta ainut haste pavlovan teossa on paistoaika. Leivonnaista tulisi paistaa sen verran kauan, että pinnasta tulee kova ja rapea, mutta sisus jää vielä sitkeän pehmeäksi. Netissä oli paljon ohjeita pyöreän pavlovan paistamiseen, mutta tein itse kranssin, jolloin uskon paistoajan olevan hieman lyhyempi. Onnistuin paistamaan pavlovapohjaa kutakuinkin sopivan ajan ja sisus jäi sopivan pehmeäksi. Jos teet annoskokoisia pavlovapohjia, kannattaa olla tarkkana paistoajan kanssa, etteivät pohjat kuivu liikaa.

Pavlova (n. 10 annosta)

Pohja:

4 kananmunan valkuaista

2 1/2 dl hienoa sokeria

2 tl maissitärkkelys- tai perunajauhoja

1 tl omenaviinietikkaa tai sitruunamehua

(1-2 tl vaniljasokeria)

Vadelmacurd:

100 g (pakaste)vadelmia

1/2 dl vettä

1 rkl sokeria

1 rkl maissijauhoja

1 kananmunan keltuainen

Muut täytteet:

2 1/2 - 3 dl vispikermaa (maidottomaan käytä esim. soijavispiä)

turkinpippurirouhetta, suklaarouhetta, marjoja tms. oman maun mukaan

Jos haluat käyttää vadelmacurdia pavlovassa, aloita siitä.

Erottele kananmunasta keltuaiset ja valkuaiset. Valkuaiset tarvitset pavlovaan, yhden keltuaisen curdiin. Valkuaisten joukkoon ei saa joutua yhtään keltuaista, koska muuten valkuaiset eivät vaahdotu kunnolla. Jos teet curdin yhtenä päivänä ja pavlovan seuraavana, laita valkuaiset kannelliseen rasiaan jääkaappiin. Ne säilyvät hyvänä ainakin pari päivää.

Kuumenna kattilassa vesi ja (pakaste)vadelmat. Jos käytät ulkomaisia vadelmia keitä niitä 3 minuuttia (mittaa aika siitä, kun seos alkaa kiehua). Kaada vadelmat (ja vesi) siivilään ja pyörittele marjoja lusikalla, kunnes siivilään jää etupäässä vadelmien siemenet. Kaada paseerattu vadelma takaisin kattilaan ja laita sekaan loput curdin ainekset (sokeri, maissijauho ja kananmunan keltuainen). Kuumenna seosta keskilämmöllä koko ajan sekoitellen, kunnes seos alkaa sakenemaan. Nosta kattila liedeltä ja jäähdytä vadelmacurd laittamalla kattila kylmään vesialtaaseen ja sekoittele välillä, ettei pinta kuorru. Voit myös laittaa pinnalle tuorekelmua jäähtymisen ajaksi, jolloin sekoittelua ei tarvita. Jäähtyneen curdin voit siirtää pursotuspussiin tai rasiaan, se säilyy hyvänä muutamia päiviä jääkaapissa.

Valmista sitten pavlovapohja.

Laita uuni kuumenemaan 125 asteeseen.

Laita kananmunan valkuaiset kulhoon ja aloita vatkaamaan valkuaisia voimakkaasti vaahdoksi. Vaahdotuksen aikana lisää sokeria ruokalusikallinen kerrallaan, jatkaen vatkausta koko ajan. Valkuaisten vaahdotus kestää tällä tavalla jonkin aikaa, mutta se ei haittaa, päinvastoin! Sekoita perunajauho/maissitärkkelys viimeiseen 1/2 dl sokeria ja lisää tämäkin vaahtoon voimakkaasti .vatkaten. Aivan lopuksi lisää sekaan vielä viinietikka/sitruunamehu ja sekoita vielä sen verran, että neste sekoittuu massaan tasaisesti.

Nostele valkuaisvaahto leivinpeltille joko pyöreäksi pohjaksi tai kranssin muotoon, tai tee annoskokoisia pyörylöitä. Tässä vaiheessa kannattaa huomioida, että leivonnaiset kohoavat ja hieman myös leviävät paiston aikana. Laita leivinpelti uunin alatasolle ja kypsennä noin puolitoista tuntia. Voit lopuksi kääntää uunin pois päältä ja jättää pavlovapohjan uuniin jäähtymään, mutta avaa uunin luukku raolleen. Näin pohja ei ehkä halkeile niin paljon jäähtyessään. Mutta voit myös nostaa peltin uunista, kunhan annat leivonnaisen jäähtyä rauhassa leivinpeltillä ennen siirtämistä.

Kun pavlovapohja on jäähtynyt, voit siirtää sen tarjoiluastialle ja päällystää sokeroidulla kerma/soijavaaholla, vadelmacurdilla, turkinpippurirouheella ja tuoreilla vadelmilla. Tai itsellesi mieluisilla päällysteillä.

Tämä leivonnainen kannattaa täyttää vasta juuri ennen tarjoilua, koska pavlovan rakenne kärsii pitkästä säilytyksestä.

Ihastuttava, haastava pumpulikakku (gluteeniton)

Eilen poikani kävi meillä leipomassa kaverilleen syntymäpäivälahjaksi porkkanakakkua sillä aikaa, kun itse olin joogaamassa. Kun tulin joogasta kotiin, leijui jo rappukäytävässä aivan ihastuttava kakun tuoksu minua vastaan! Illan mietin, että vieläkö pitäisi alkaa leipomaan jotain ihanaa, mutta se sitten jäi.

Tänään teimme avopuolisoni kanssa oikein hauskan kirpparikierroksen usealla oululaisella kirppiksellä ja olihan kivaa kierrellä kirppiksiä pitkästä aikaa. Mutta päivä venyi pitkälle iltapäivään ennen kuin päästiin kierros päätökseen ja oli jo aivan valtava nälkä, kun päästiin kotiin. Jälkkäriksi halusin leipoa jotain pientä ja kivaa (vieläkin kun oli mielessä eilinen ihana kakun tuoksu), joten päätin vihdoin testata pumpulikakkua. 

Tämä pumpulikakun leivonta jäi mieleeni viikko sitten, kun olin töissä paikallisessa ravintolassa ja roskienvientireissulla ravintolan pihalla, useasta muistotilaisuudesta tuttu pappi, pysähtyi juttelemaan. Hän kertoi äitinsä ihanasta pumpulikakusta, jota vanha äiti ei uskaltanut enää tehdä, koska pelkäsi sen epäonnistuvan. No, googlesta löytyi ohjeita ja useampi kertoi juurikin epäonnistuneensa tämän kakun kanssa! Kakku kuulosti kuitenkin niin ihanalta, että uskaltauduin yrittämään. Ensimmäisen 15 minuutin paiston jälkeen kakku näytti kohoavan vuoasta yli, kakun reuna oli n. 3 cm ylempänä kuin kakkuvuokan yläreuna! Kakku kuitenkin pysyi kauniisti vuoassa ja kun kakku oli kypsä, se oli taas laskeutunut juurikin kakkuvuoan korkuiseksi. 

Jouduin kumoamaan kakun hieman liian lämpimänä, jonka vuoksi kakku tietenkin takertui vähän vuokaan kiinni, mutta ulkonäön puutteista huolimatta kakku oli aivan ihana rakenteeltaan ja maultaan! Pumpulia, niinkuin nimensäkin kertoo. Tämä kakku on helppo, mutta vaikea... luultavasti tuurista kiinni onnistuuko, mutta suosittelen silti yrittämään ja kokeilemaan! Pienensin omaa kakkutaikinaa 1/3 "normaalista", koska minulla on ihania, valualumiinisia 7-8 dl kakkuvuokia, jotka ovat käteviä pienessä taloudessa. Alla ohje sekä pieneen, että suureen vuokaan.

 Pumpulikakku (pieni 5 hengen tai suuri 15 hengen kakku)

Pieni kakku (7-8 dl kakkuvuoka):                              Suuri kakku (n. 2 litran kakkuvuoka):

1 kananmuna                                                                  3 kananmunaa

1 dl sokeria                                                                     3 dl sokeria

1 1/3 dl perunajauhoja                                                    4 dl perunajauhoja

1/3 tl leivinjauhetta                                                         1 tl leivinjauhetta

1/2 tl vaniljasokeria                                                         1 1/2 tl vaniljasokeria

85 g kiehuvan kuumaa voita                                            250 g kiehuvan kuumaa voita

(2-3 rkl mantelilikööriä (Disaronno))                              (n. 3/4 dl mantelilikööriä (Disaronno)) 

                                                             Lisäksi vuokaan:

                                                              Nokare voita

                                                              (Gluteenittomia) korppujauhoja

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Mittaa kulhoon perunajauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Leivinjauheen kanssa tulee olla tarkkana.  Sitä ei kannata laittaa yhtään liikaa, koska kakku kohoaa todella paljon uunissa. Sulata voi pienessä kattilassa (tai mikroaaltouunissa). Voin tulee olla kiehuvan kuumaa lisättäessä taikinaan.

Voitele pieni tai suuri kakkuvuoka tosi huolellisesti voilla ja korppujauhota gluteenittomilla korppujauhoilla (tai tavallisilla, mikäli kakun ei tarvitse olla gluteeniton).

Vatkaa kananmuna ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Laita sitten vatkain hitaimmalle nopeudelle ja lisää kerralla kaikki jauhot siivilän läpi. Sekoita sen verran, että seos on tasaista. Lisää sitten kerralla kiehuvan kuuma voi ja mikäli haluat, mantelilikööri. Sekoita vatkaimella/kääntele nuolijalla, kunnes voi on täysin sekoittunut taikinaan. 

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Paista uunin alatasolla pientä kakkua n. 30 min. ja suurta kakkua n. 50 min.  Kokeile kypsyyttä coctailtikulla: kun kakkutaikinaa ei tartu tikkuun, on kakku kypsä. Ota kakku uunista ja anna sen rauhassa jäähtyä 20-30 minuuttia. Kumoa kakku vasta sitten vuoasta. Siivilöi kakun päälle tomusokeria.

Kakua voi maustaa myös esim. appelsiinin, limen tai sitruunan kuorella ja mehulla tai jättää kakku kokonaan maustamatta. Herkullista tästä tulee joka tapauksessa! (jopa silloin, jos kakku sitten kuitenkin kuohuu uuniin, tai tarttuu irrotettaessa vuokaan kiinni!).