Hidas päivä
Tänään on ollut hidas päivä. Ei pitkäveteinen tai tylsä, mutta rauhallisesti etenevä. Myös mieli on saanut lepoa, on tuntunut ihan hyvältä, kun on saanut rauhoittua. Aamulla ennen pojan heräämistä touhuilin vain jotain, siivosin vähän keittiötä, pesin liesituulettimen suodattimen, suunnittelin päivän ruokaa. Surffailin vähän aikaa ja katsoin hetken telkkaria. Kun poika heräsi niin aloin sitten laitella ruokaa ja sitten lähdin kävellen jumppaan. Heti kun lähdin kävelemään niin totesin että tämä kävely on aika ihanaa puuhaa, mieli rauhoittuu, kun eteneminen on leppoisaa.
Kaikki te, jotka aina ajatte paikasta toiseen jollain kulkupelillä (oli se sitten pyörä, auto, mopo, skootteri tai mikä tahansa), kokeilkaa ihmeessä kävelyä! Lähtekää vaikka kauppaan kävellen, tai ihan minne tahansa, vaikka kävelyä päämäärättömästi jonnekin. Kiire ei saa olla. Täytyy olla aikaa katsella ympärille ja edetä sopivan rauhallisesti. Varmasti koette samanlaista mielenrauhaa kuin itse tänään (minun oli pakko kävellä, koska pyöräni on huollossa). Tuli hyvä mieli siitä kiireettömyydestä ja rauhallisesta liikkeestä.
No, menin salille kokeilemaan uutta BodyJam -ohjelmaa ja se vasta olikin energistä ja ihanaa, se rauhallisuus unohtui hetkeksi. Mutta kotimatkalla taas... lunta satoi hiljakseen ja oli vain niin levollista. Päätin että alan taas tehdä kävelylenkkejä vähän useammin, jätän välillä polkupyörän kotiin. Tekee hyvää, ainakin minulle :) Lisäksi kävely on todella hyvää liikuntaa, ei sen liikunnan tarvitse aina olla kieli vyön alla revittelyä.
Laitan tähän vielä kuvan ihanasta yllätyksestä joka tuli postissa pari päivää sitten. Siskoni tämän minulle lähetti. Aivan ihana, kiitos vielä kerran :) Ihania helmitöitä ja oikein hyviä vinkkejä tällaiselle aloittelijalle niinkuin minä.
Kaikki te, jotka aina ajatte paikasta toiseen jollain kulkupelillä (oli se sitten pyörä, auto, mopo, skootteri tai mikä tahansa), kokeilkaa ihmeessä kävelyä! Lähtekää vaikka kauppaan kävellen, tai ihan minne tahansa, vaikka kävelyä päämäärättömästi jonnekin. Kiire ei saa olla. Täytyy olla aikaa katsella ympärille ja edetä sopivan rauhallisesti. Varmasti koette samanlaista mielenrauhaa kuin itse tänään (minun oli pakko kävellä, koska pyöräni on huollossa). Tuli hyvä mieli siitä kiireettömyydestä ja rauhallisesta liikkeestä.
No, menin salille kokeilemaan uutta BodyJam -ohjelmaa ja se vasta olikin energistä ja ihanaa, se rauhallisuus unohtui hetkeksi. Mutta kotimatkalla taas... lunta satoi hiljakseen ja oli vain niin levollista. Päätin että alan taas tehdä kävelylenkkejä vähän useammin, jätän välillä polkupyörän kotiin. Tekee hyvää, ainakin minulle :) Lisäksi kävely on todella hyvää liikuntaa, ei sen liikunnan tarvitse aina olla kieli vyön alla revittelyä.
Laitan tähän vielä kuvan ihanasta yllätyksestä joka tuli postissa pari päivää sitten. Siskoni tämän minulle lähetti. Aivan ihana, kiitos vielä kerran :) Ihania helmitöitä ja oikein hyviä vinkkejä tällaiselle aloittelijalle niinkuin minä.
Toinenkin kuva pakko laittaa, näppäsin tämän äitini neulomista siililapasista. Hän on neulonut muutamia tällaisia siskoni ja veljeni lapsille. Aivan suunnattoman ihanat minusta!
Minä teen useammin kävely kuin pyörälenkkejä. En edes omistanut pyörää kymmeneen vuoteen sitten viime kesän. Enkä kyllä viime kesänäkään päässyt pyöräilemään kuin noin kahdesti. Vauveli oli vielä sen verran pieni. Mutta ehkä ensi kesänä jo sitten huruutellaan, kun on tuo turvaistuinkin.
VastaaPoistaTuota kirjaa tosiaan mainostettiin ystävänpäivälahjaksi ja sellaiseksi sen aioin. Mutta eikös sitä voi vietää ihan milloin vaan.
Nuo lapaset ovat kyllä ihanat.
Siis onko nuo siilit lasten lapaset? Mäkin haluan ehdotomasti tuollaiset! Täytyy laittaa tekolistalle, josko sitten kymmenen vuoden kuluttua olisi saanut tuollaiset tehtyä.
VastaaPoistaSiililapaset on aivah ihanat. Kyllä moni aikuinenkin tuollaiset otttaisi. Minullakin neulomiseen menisi varmaan seuraavat kymmenen vuotta, mutta voisin kokeilla virkkaamalla :)
VastaaPoistaKiitos kommenteista Virpi, Mirka ja Rusina!
VastaaPoistaVirpi: Totta, ystävänpäivää voi viettää milloin tahansa! :) Toivottavasti pääset pyöräilemään ensi kesänä sitten, kun juniori pystyy istuksimaan jo kyydissä sitten.
Mirka: Kyllä, lapaset ne on :) Kämmenpuolelta tavallista sileää neuletta, mutta nuo "siilin piikit on pörrölangasta.
Rusina: Itsekin ihastuin noihin siililapasiin, kun äitini niitä esitteli. Kelpaisi melkein mullekin, tosin äitini neuloo minulle, siskolleni ja kaikille kahdeksalle lapsenlapselle + miniälle kaikille joka talvi useat, toinen toistaan ihanammat kirjoneulelapaset ja -sukat :)