Jos ei huvita niin ei vaan huvita...
Ei vaan saanut töiden jälkeen käytyä kaupassa. Olisi kai pitänyt, mutta ei huvittanut. Siitä seurasi, ettei oikein olisi huvittanut alkaa laittaa ruokaa, mutta pojalla oli aika nälkä. No, laitettiinpa yhdessä sitten lämpimiä voileipiä ruuaksi, kun ei oikein muutakaan keksitty. Pohjana Porokylän leipomon tekemää Kartanon ruisleipää, joka on yksi meidän perheen suosikkileivistä. Päälle aurinkokuivattu tomaattitahnaa (minulla oli 100g purkki Gaea:n tahnaa, siinä ei ole käytetty mitään lisä- eikä säilöntäaineita), purkki tonnikalapaloja vedessä ja luomuEdamia. Paisto 200 asteisessa uunissa 5-10 min. En katsonut kovin tarkkaan kelloa, ei kannata kovin kauas lähteä odotellessa :)
Tomaattitahna riitti sopivasti juuri yhdeksään leipään, mutta yksi purkki tonnikalaa oli aika vähän, olisi helposti mennyt toinenkin purkillinen.
Aivan mahtavat lämpimät leivät saa myös yhdistelmällä punainen pesto, paistetut broilerisuikaleet (mausteena soijakastiketta ja ripaus suolaa ja pippuria), tomaattisiivut ja juusto. Broilerileipiin vähäsen vaaleampi leipä pohjalle on ehkä ruista parempi vaihtoehto.
Tomaattitahna riitti sopivasti juuri yhdeksään leipään, mutta yksi purkki tonnikalaa oli aika vähän, olisi helposti mennyt toinenkin purkillinen.
Aivan mahtavat lämpimät leivät saa myös yhdistelmällä punainen pesto, paistetut broilerisuikaleet (mausteena soijakastiketta ja ripaus suolaa ja pippuria), tomaattisiivut ja juusto. Broilerileipiin vähäsen vaaleampi leipä pohjalle on ehkä ruista parempi vaihtoehto.
Eihän sitä aina jaksa ahertaa, varsinkin kun käy töissä. Kasvavilla on aina nälkä :) Kiva, jos poika osallistuu sun kanssa ruuan tekoon, kotoa nekin taidot oppii. Kaikilla ei kotona ole edes ketään aikuista tekemässä ruokaa, vaan lämmitetään mikroruokia.
VastaaPoistaAjattelin mennä kurkkimaan sun vanhaa blogia :) (niitä hyviä reseptejä), jos et ole poistanut sitä. Kun on tulossa maanantaina vieraita.
Tuollaiset teini-ikäiset ei oikein innolla osallistu kotitöihin, siksi olen sanonut pojalle että ainakin ruokaa tehdään yhdessä, koska se on sellainen kotityö joka on pojalle kuitenkin jollakin tapaa mieluisa. Leivonta on toinen. Siivoiluihin sitten pitääkin jo koittaa pakottaa, samaten pyykinpesuun sun muihin ikävämpiin tehtäviin. Menestyskin on sitten vaihtelevaa, joskus onnistuu ja joskus ei :D
VastaaPoistaKyllä ne reseptit sieltä vielä löytyvät. Kiva jos niistä on iloa :) Voisin postailla tännekin pian jotain leivonnaisia vähän lisää... olisi jemmassa ainakin yksi merkkipäivä-kakku, joka sai töissä ison suosion alkukuusta :)