Lomailua Ylläksellä
Joulunpyhät vietimme vanhempieli luona syöden ja löhöillen. Joulupäivänä ajelimme jo kotiin, koska Tapaninpäivän aamuna lähdimme aikaisella junalla kohti pohjoista, ensin Kolariin ja sieltä bussilla Ylläkselle. Matkassa siis poikani sekä neljä hänen ystäväänsä (kolme poikaa ja yksi tyttö). Nuoriso on viettänyt aikansa lautaillen ja lasketellen, kun taas itse olen nauttinut hiihtämisestä. Täällä onkin ollut aivan mahtavat ladut ja latuopasteet todella hyvät! Tämän päivän olen kuitenkin vain ollut ja nauttinut joutilaisuudesta (ja laittanut lapsille ruokaa).
Reissu on ollut todella mukava, nuoriso alkaa olla jo sen verran aikuistunutta, että turha reuhaaminen on vähentynyt ja minäkin olen saanut nukkua yöni. Poikkeuksena viime yö....
Olin kyllä eilen illalla menossa nukkumaan siinä puoli yhdentoista aikaan ja samaan aikaan nuoriso oli lähdössä ulos. Puhelimeni kuitenkin soi joskus yhdentoista jälkeen ja poikani kertoi, että he ovat kiipeämässä Ylläs-tunturille, että tule äiti sinäkin katsomaan miten mahtavat revontulet täällä on!
No, ei auttanut muu kuin vetää vaatteet päälle ja lähteä kiipeämään... alku meni oikein mukavasti, mutta n. puolivälissä kipeämistä vasta oikeasti aloin tajuta, ettei kyseessä ollutkaan ihan pieni nyppylä... rinne jyrkkeni ja tuuli oli todella kova, välillä piti edetä lumiaidasta tukea pidellen ja nelivedolla, kun jalat meinasi lähteä luistamaan. Mutta sinnikkyys ja reilun tunnin kapuaminen palkittiin, näkymät huipulta olivat aivan mahtavat! Uskomattoman ihana tähtitaivas ja Ylläskeskuksen valot jossain kaukana alhaalla. Nuoret odottelivat minua ylhäällä ja alas laskettiin mustaa rinnettä persmäkeä :) Vauhti oli aika mahtava, välillä pysähdyttiin juttelemaan pieneksi hetkeksi ja sitten taas lasku jatkui. Alas päästiin siis vauhdikkaasti ja takapuoli oli hellänä, mutta kyllä kannatti.
Unohtumaton kokemus tuo kyllä oli, enpä olisi itsekseni ehkä keskiyöllä päättänyt lähteä tunturinrinnettä kapuamaan.
No, ei auttanut muu kuin vetää vaatteet päälle ja lähteä kiipeämään... alku meni oikein mukavasti, mutta n. puolivälissä kipeämistä vasta oikeasti aloin tajuta, ettei kyseessä ollutkaan ihan pieni nyppylä... rinne jyrkkeni ja tuuli oli todella kova, välillä piti edetä lumiaidasta tukea pidellen ja nelivedolla, kun jalat meinasi lähteä luistamaan. Mutta sinnikkyys ja reilun tunnin kapuaminen palkittiin, näkymät huipulta olivat aivan mahtavat! Uskomattoman ihana tähtitaivas ja Ylläskeskuksen valot jossain kaukana alhaalla. Nuoret odottelivat minua ylhäällä ja alas laskettiin mustaa rinnettä persmäkeä :) Vauhti oli aika mahtava, välillä pysähdyttiin juttelemaan pieneksi hetkeksi ja sitten taas lasku jatkui. Alas päästiin siis vauhdikkaasti ja takapuoli oli hellänä, mutta kyllä kannatti.
Unohtumaton kokemus tuo kyllä oli, enpä olisi itsekseni ehkä keskiyöllä päättänyt lähteä tunturinrinnettä kapuamaan.
(Klikkaa suuremmaksi, kännykällä tunturin huipulla yöllä näpätty kuva.)
Huomenna matkustamme sitten takaisin kotiin. Mukavaa loppuviikkoa ja uuden vuoden odotusta kaikille!
WAU miten mahtavalta lomasi kuulostaa! Ja mitkä maisemat! Hirveästi tekisi mieli edes joskus lähteä pohjoiseen talvella mutta tämän oman lauman kanssa on pysyteltävä melko lailla kotona vuoden jokaisena päivänä.
VastaaPoista"Yöretkesi" kuulostaa ihan mielettömän upealta jutulta! :) Ihana juuri tuollainen ilman suunnitelmaa tehty tempaus, varmasti pysyy mielessä pitkään.
Juuri mieheni kanssa mietittiin että olisi kiva lähteä joskus jouluksi kunnolla pohjoiseen. Usein se on vietetty Koilismaalla anoppilassa mutta tänä vuonna kotona.
VastaaPoistaOlipa teillä ihana reissu ja upeat maisemat! Oikein ihanaa uutta vuotta!!
VastaaPoistaIhanaa tätä vuotta!! Tosi kivalta kuulostaa reissu, varsinkin tuo yökiipeily :)
VastaaPoistaIhania kuvia =) Täällä on varmaan useampi vuosi, kun viimeksi olen nähnyt revontulia. Ei mitkään katuvalotkaan haittaa, mutta harvemmin ehdin pimeällä ulos taivasta syynäämään.
VastaaPoistaKanaemo: Ymmärrettävää ettei kotielämiä oikein voi jättää ja luotettavia hoitajiakin varmaan hankala saada. Yöretki oli kyllä paras hetki koko lomassa, ehdottomasti :)
VastaaPoistaMarika: Välillä on mukava vaihtaa maisemaa ja Lapissa on tosi kaunista :)
Tirriliisa: Kiitos, Mukavaa uutta, jo alkanutta vuotta sinullekin!
Lennu: Kiitos! Mukavaa tätä vuotta sinullekin! Olipa mukava nähdä jumpassa eilen :)
Virpi: Minusta tuntuu että viime vuosina revontulia on näkynyt vähempi. Mutta niiden havaitsemista tosiaan auttaa se, että on pihalla ja tähyää taivaalle :)
Ihana tuo lapin valo, olisi hieno kokea joskus pohjoinen talvella. Hyvää vuotta 2011!
VastaaPoistaUpeita kuvia =)
VastaaPoistaTrina: Kiitos, hyvää vuotta 2011 sinulle myös! Lapissa on kyllä niin kaunista, sinne lähtee melkeinpä mieluummin kuin minnekään etelänmaille :)
VastaaPoistaRusina: Kiitos! Kyllä Suomen luonto on kaunista.