Olen viime vuosien aikana alkanut rakastaa merta. Aikaisemmin sillä ei oikein ollut minulle mitään sen suurempaa merkitystä, mutta vähitellen, Norjan matkojen aikana ja Oulussa asuessa, merestä on alkanut tulla minulle yhä tärkeämpi. Aika hassua sinällään, koska olen kotoisin Pohjois-Karjalasta, missä ei tosiaan merta näy (vettä kylläkin).
Miksi se meri sitten on niin ihana? Se rauhoittaa minun mielen, se on vaan niin ääretön ja pysyvä, mutta silti aina erilainen. Meren aaltojen kohina ja merenrannan tuntu ja tuoksu, niitä kaipaa aina talvella.
Loppukesän ja syksyn aikana, kun olen käynyt meressä uimassa, olen alkanut ottaa merestä kuvia. Kuvat ovat samalta rannalta, mutta joka kerta kuva on erilainen. Kuin eri maisema, vaikka se onkin sama maisema. Meren rannalla on myös joka kerta hieman erilainen tunnelma. Ilma, hiekka ja vesi tuntuvat joka kerta uudelta, erilaiselta kuin aikaisemmin. Tämä on minusta aivan loputtoman kiehtovaa. Mutta vaikka meri on alati muuttuva, se on siltikin aina sama.
Tässä muutamia kuvia merestä. Sama paikka, mutta vain eri aikoina.
 |
| 26. heinäkuuta, ilta. |
 |
| 28. heinäkuuta, ilta. |
 |
| 28. elokuuta, ilta. |
 |
| 30. elokuuta, aamu. |
 |
| 11. syyskuuta, ilta. |
 |
| 18. syyskuuta, aamu. |
Tuo yllä oleva kuva, sekä seuraavat kuvat alla, on otettu viimeksi, tämän viikon tiista-aamuna. Lähdimme Lennun kanssa juoksulenkille aamulla aikaisin (klo 5:30), vaikka säätiedotuksessa oli kehoitus pysytellä sisällä. Olipas jännittävää juosta vielä melko pimeitä metsäteitä merenrannan lähistöllä, puita oli kaatuillut tuulen voimasta. Meren pauhu kuului jo kauas ja olipas todellakin jännittävää kahlata suuriin aaltoihin (ei tarvinnut montaa askelta ottaa, kun kastuttiin jo kaulaa myöten aaltojen lyödessä vasten). Uimiseksi sitä ei kyllä voinut sanoa :D Tuuli oli niin kova, että kaikista kuvista tuli epätarkkoja vielä hämärässä aamu-auringossa. Vaatteet meinasi lähteä tuulen mukaan ja yksi puukin, jonka juurella vaatteita vaihdettiin :D Mutta enpä tätäkään kokemusta kyllä vaihtaisi mihinkään.
 |
| 18. syyskuuta, aamu. |
 |
| 18. syyskuuta, aamu. |
 |
| Auto piti tällä kertaa jättää vähän kauemmas rannasta. |
Mutta näinkin harmaan aamun (siis väreiltä harmaan, tunnelmaltaan aamu oli kaikkea muuta kuin harmaa!) jälkeen tuli aivan uskomattoman kaunis ja aurinkoinen päivä.
Olipa hieno kuvasarja =D ja joka sana niin paikkansapitävä. Extremeurheilua voi näemmä harrastaa muutoinkin kuin hyppimällä basehyppyjä =D
VastaaPoistaKiitos sisko! :) Meillä on samasuuntaisia intohimoja (monista niistä voin kyllä syyttää sinua, niinkuin tämä meri-juttu ja toinen on varmaan Norja :)
VastaaPoistaTuo urheilu-kerta kyllä tuntui extremeltä monessakin mielessä :) Eikä tuon enempää kaipaakkaan, base- ja benjihyppelyt jääköön muille.
Mahtavia kuvia! Hurjat nuo aallot tämän viikkoisena myrskyaamuna! Ehdottomasti jopa tauluainesta nuo otokset, merta tosissaan jaksaa katsella loputtomiin.
VastaaPoistaPingviini: Kiitos!! Tuo tiistai-aamu oli kyllä sellainen aamu, että muistetaan se aikas pitkään.. ihan mahtavaa :)
VastaaPoistaMeri on ihana, myös myrskyisenä kaunis. Niin erilainen kuin järvet, mutta suuruudessaan kiehtova. Ihania kuvia!
VastaaPoistaihanasti laitoit nämä sarjaan tähän, meri on uskomattoman upea. Voi mitä ihania merihetkiä meillä on ollutkaan tänä kesänä ja syksynä! Vielä mennään tälle syksylle eikö vaan?
VastaaPoista