lauantai 24. huhtikuuta 2010

Aamulenkki ja aamupala

Viikko sitten sunnuntaina kävelylenkilläni pohdin juoksulenkkeilyn aloittamista, mutta en oikein saa itseä yksinäni liikkeelle (joo, joku voisi nyt nauraa siellä, mutta tämä on aivan totta). Mieleeni tuli eräs oikein hyvä ystäväni, joka reilu pari kuukautta sitten sai vauvan (keisarinleikkauksella). Hän on minulle sanonut että kunhan hän saa, niin alkaa käydä kanssani jossain jumpassa. Mietin siinä kävellessäni sitten, että ehdotan hänelle että alettaisiko käydä kerran viikossa yhdessä lenkillä. Niinpä hänelle alkuviikosta soitin ja sovittiin että lauantai-aamuna voitaisi n. tunnin lenkki tehdäkin. Ystäväni asuu Haukiputaalla ja heti jo päätin mielessäni, että pyörällä sitten ajan sinne ja takaisin (n. 20 km yhteen suuntaan).

Tänä aamuna sitten kello oli herättämässä seitsämältä ja pienen aamupalan voimin kahdeksalta lähdin pyöräilemään, lumisateesta huolimatta. Meinasi pieni epätoivo välillä iskeä, koska vastatuuli oli aika navakka, mutta ehdin kuitenkin sovittuna aikana perille (pyöräilymatkaan meni 55 min.). Teimme ystäväni kanssa mukavan tunti ja 15 minuutin lenkin, välillä käveltiin ja välillä juostiin (n. puolet kävelyä ja puolet juoksua). Sitten pyörällä takaisin kotiin. Paluumatkaan meni vain 45 minuuttia, mutta tämä johtuu varmaankin siitä että kotiinpäin matka on hiukan enenmpi alamäkivoittoista (vaikka täällä Oulun seudulla ei mitään sen kummempia mäkiä paljon olekaan) ja lisäksi tuuli olikin sitten enempi selän takaa, mikä auttoi myös asiaa.


Kotona herättelin sitten pojan aamupalalle. Tällainen leipäaamupala on meillä arkena oikeastaan vakio ja joskus viikonloppuisinkin (lisäksi juomana itselläni kahvia ja nykyisin myös teetä ja pojallani maitoa). Tosin viikonloppuna teen melkein aina myös puuroa leivän tilalle tai rinnalle, mutta tänään ei puuroa ehtinyt keitellä tuon lenkkeilyn vuoksi.

Jospa huomenna vaikka sitten hauduttaisin aamupalalle ihanaa ohraryynipuuroa :) Mukavaa viikonloppua!

5 kommenttia:

  1. Mikähän siinä onkin että onnistun bongailemaan kaikkia herkullisen näköisiä ruokia/leipiä/kakkuja aina juuri ennen nukkumaanmenoa.. :)

    VastaaPoista
  2. Mikähän siinä onkin että onnistun bongailemaan kaikkia herkullisen näköisiä ruokia/leipiä/kakkuja aina juuri ennen nukkumaanmenoa.. :)

    VastaaPoista
  3. Sama vika mulla, miksi sitä pitääkin juuri ennen nukkumaanmenoa keksiä alkaa katselemaan kaikki ruoka- ja leivonta-aiheiset blogit läpi?! :D

    VastaaPoista
  4. Valtava urheilurupeama kyllä! Toisinaan tuntuu kyllä hirmu kivalta oikein kokeilla rajojaan, että kauanko jaksaa. Tosin minulla saattaa sitten ihan yhtäkkiä mennä hypoglykemian puolelle ja voimat loppua ihan tyystin.

    VastaaPoista
  5. Mirka: Joskus olisi tosiaan kiva vetää itsestään ihan kaikki mehut. Joskus aikoinaan kun spinningissä kävin niin kävin kerran maraton-spinning-tunnilla, joka kesti monta tuntia. Siinä kyllä sai itsensä aika sippiin :) Mutta varmasti pitäisi tietää mitä tekee, ennen kun alkaa itseään äärirajoille rääkätä ja palautuminen kestää sitten myös oman aikansa.

    VastaaPoista

Kiitos viestistäsi <3