sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

The Kanasalaatti (sovellettavissa myös kaikkiin erikoisruokavalioihin)

Tämä salaatti on meidän perheen suosikkiruoka. On ollut jo ainakin kymmenen vuoden ajan. Vastaavan ohjeen olen postannut blogissani jo vuonna 2012. Olen joskus miettinytkin, miksei tähän salaattiin vaan kyllästy. Toki tämä salaatti on varioitavissa lukemattomilla eri tavoilla, mutta useimmiten itse teen sitä lähes samoilla raaka-aineilla. Ehkä syy miksi tämä vaan maistuu vielä vuosikymmenenkin jälkeen on se, että tässä salaatissa yhdistyy vaan kaikki, mitä hyvältä salaatilta vaaditaan. On raikkautta, rapeutta, pehmeyttä, kirpeyttä, makeutta, suolaisuutta, täyttävyyttä, mutta silti salaatti on sen verran kevyttä, ettei syönnin jälkeen tule ähkyä. Vaikka salaatti on kanasalaatti, voi tämän helposti muuntaa myös kasvis-salaatiksi tai vegaaniseksi käyttämällä kanan ja/tai fetan tilalla vaikkapa marinoitua tofua tai kikhernekrutonkeja ja vegaanista vuustoa. Gluteenittoman salaatin saa käyttämällä gluteenitonta pastaa.

Ohje on hiukan summittainen, koska tässä ei pahemmin tarvitse mittailla mitään. Raaka-aineita voi heitellä sekaan sen verran mitä sattuu olemaan, minkä kokoisia pakkauksia kaupasta tarttui mukaan tai mikä sillä hetkellä tuntuu maistuvan erityisen hyvältä. Lopputulos on siltikin aina yhtä hyvä! Tärkeintä on, että salaatista löytyy erilaisia koostumuksia ja sekä suolaista, että makeaa.

The Kanasalaatti n. 6:lle pääruuaksi


n. 400-600 g broilerinfilettä tai suikaletta, mausteilla tai ilman. Kasvisversiossa voi käyttää omaa mieluista kasviproteiinia. (öljyä paistamiseen ja mausteita maun mukaan, esim. soijakastiketta ja mustapippuria sekä vähän chiliä).
1 paprika, punainen, keltainen tai oranssi (tai vähän kaikkia)
250 g kirsikkatomaatteja (tai mitä vain hyviä tomaatteja)
1 kurkku
1 säilykepurkki maissinjyviä (pakastettu ja sulatettukin maissi käy, mutta sen ehkä kiehauttaisin ennen käyttöä)
vajaa 1 säilykepurkki mehuun säilöttyjä persikoita, voi olla myös mangoa tai ananasta. Säilöttyjen tilalla voi käyttää myös sesongin mukaan tuoretta persikkaa, mangoa tai viinirypäleitä.
1 jääsalaatti (myös muut vihreät salaatit käy, mutta mieluusti rapeammasta päästä)
200 g fetajuustoa (valitse aitoa fetaa tai vaikka öljyyn säilöttyjä valmiita kuutioita)
200-300 g pastaa, pastan malli oman mielen mukaan, mutta mieluiten täysjyvää
(vettä ja suolaa pastan keittämiseen)
Muita lisukkeita oman maun, sesongin ja saatavuuden mukaan, esim. oliiveja, viininlehtikääryleitä, rucolaa, kesäsipulin varsia jne)

Lisäksi hyvää öljyä, ellet käyttänyt öljyistä fetaa, jolloin lisäöljyä ei tarvita.

Paista broileri kypsäksi pannulla vähässä öljyssä. Jos käytät maustamatonta lihaa, mausta oman mielen mukaan. Itse maustan usein vain soijakastikkeella, mustapippurilla ja ripauksella chiliä. Anna jäähtyä. Kuutioi/viipaloi kana, jos et käyttänyt valmista suikaletta.

Keitä broilerin kypsyessä myös pasta paketin ohjeen mukaan. Huuhtele kypsä pasta kylmällä vedellä ja valuta hyvin. Pyöräytä pastan joukkoon loraus hyvänmakuista öljyä (rypsi, oliivi, pistaasi tms. mistä itse tykkäät!) tai jos käytät öljyyn säilöttyä fetaa, käytä osa fetapurkin öljystä.

Huuhtele kasvikset ja pilko paprika ja kurkku. Puolita kirsikkatomaatit ja viinirypäleet, mikäli käytät niitä. Kuutioi käyttämäsi hedelmät. Valuta säilykkeet. Murustele feta (jos ei ole valmista kuutiota).

Ota suuri salaattikulho. Revi pohjalle ensin jääsalaatti. Kaada sitten mukaan kaikki loput salaattiainekset. Sekoita. Salaatti on tosi hyvää myös seuraavana päivänä, mutta mikäli käytät öljyyn säilöttyä fetaa, ja salaattia on tarkoitus säästää vielä seuraavallekin päivälle, kannattaa feta tarjota erikseen, ettei öljy pehmennä kasviksia löllöiksi.

Tarjoa hyvän leivän, esim. focaccian, nyhtöleivän tai porkkana-fenkoli-pellava-kaurasämpylöiden kanssa. Salaatinkastikettakin voi toki lurauttaa, mutta meidän perheessä on riittänyt kastikkeeksi aina se öljy.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Mustapapuquesadillat (vegaaninen)

Ihan hirveä nälkä iski jo ennen kauppaan menoa, joten piti keksiä jotain supernopeaa ruokaa. Tämä tarkoitti käytännössä siis alle puolessa tunnissa valmistuvaa sapuskaa. Netistä löytyi luotto-vege-bloggaajan Elina Innasen Chocochili-blogista mustapaputäytteellä täytettyjen quesadillojen ohje, joten tällä lähdettiin liikenteeseen! Ihan hitusen tuunasin määriä ja ensi kerralla lisään vielä mausteita vähän enemmän. Muuten oli erinomaisen hyvää, myös lihansyöjien mielestä! Jos ei ole pakko olla vegaanista, voi juustoraasteena käyttää melkeinpä mitä vain juustoraastetta.


Mustapapuquesadillat (4:lle)


Täyte:
2 prk kypsiä mustapapuja
200 g maissinjyviä (tölkistä)
1 kypsä avocado
1 limen mehu (sitruunakin käy, silloin n. puolikas)
1 pieni sipuli (tai pari kevätsipulin vartta)
n. 150 g vegaanista juustoa raasteena (minulla oli Porlammin Gouda vuustoa)
1-2 tl juustokuminaa
suolaa
mustapippuria myllystä
1 puska korianteria
(chiliä oman maun mukaan)

Lisäksi:
8 kpl tortillalettuja (maissi- tai vehnätortilloita)
1-2 rkl rypsiöljyä

Kuori ja hienonna sipuli. Kuori ja kuutioi avocado. Hienonna myös tuore korianteri.Valuta ja huuhtele mustapavut ja kaada kulhoon. Muussaa papujen rakennetta rikki haarukalla. Lisää sekaan avocado ja  soossaa myös avocadon rakennetta rikki. Massaan saa jäädä kuitenkin rouheutta, ei tarvitse olla sileää massaa! Lisää seokseen hienonnettu sipuli ja korianteri, maissinjyvät, juustoraaste sekä kaikki mausteet. Purista sekaan limen (sitruunan) mehu. Sekoita massa käsin/lusikalla. Maista ja mausta tarvitaessa lisää.

Kaada kuumalle paistinpannulle hieman rypsiöljyä. Laita pannulle tortillalettu ja levitä letulle 1/4 täytteestä ihan reunoille saakka tasaiseksi kerrokseksi. Laita täytteen päälle sitten toinen tortillalettu ja painele vähän. Paista 1-2 minuuttia ja käännä sitten kattilankantta tai lautasta apuna käyttäen quesadilla toisin päin ja valuta takaisin pannulle. Paista toistakin puolta hetken aikaa, että tortilla saa väriä. Valuta quesadilla sitten leikkuulaudalle ja leikkaa terävällä veitsellä 4-6 osaan. Tarjoa välittömästi. Paista loput quesadillat samalla tavalla.

lauantai 9. helmikuuta 2019

Vegaanin talvinen linssipata

Oho, ja yht'äkkiä tuli melkein suvikeli täällä Oulussakin! Kun pakkaset paukkuu, niin meidän keittiössä se tarkoittaa sitä, ettei ainakaan mitään salaattiaterioita syödä, vaan tuhtia, täyttävää ja lämmittävää talviruokaa. Vaikka pakkasta nyt olisikin vaan muutama aste, niin tuhti talviruoka tekee siltikin hyvää. Vapaapäivän kunniaksi siivosin kaikki kuiva-ainekaapit ja samalla taas mietin mitä kaikkea kivaa kaappien sisällöstä syntyisikään... Punaiset linssit on kikherneiden ohella yksi suosikki kasviproteiinin  lähteenä ja niistäpä syntyi tämän päivän ihanan lämmittävä talvinen linssipata. Kaiken hyvän lisäksi tämä pata syntyy noin puolessa tunnissa! Lisukkeeksi sopii erinomaisesti riisi, pasta tai vaikkapa couscous.

Nimestä huolimatta tämä ruoka sopii aivan kaikille! Meidän perheen lihansyöjätkin tykkäsivät tästä tosi paljon, joten kannattaa uskaltautua kokeilemaan. Ohjeen annos on noin kuudelle, mutta tätä kannattaakin tehdä iso satsi, koska lopun voi vaikka pakata seuraavana päivänä lounaaksi töihin mukaan. Tällä kertaa ei ollut mitään vihreitä yrttejä kuvaa kaunistamaan, mutta tämä onkin arkiruokaa parhaimmillaan, kauniin punaoranssia ilman ylimääräisiä piperryksiä. Sitruuna raikastaa tämän padan ihanaksi!

Vegaanin talvinen linssipata (n. 6:lle)


2 sipulia
2-3 valkosipulin kynttä
2 rkl oliiviöljyä
400 g tomaattimurskaa
n. 6 dl vettä
2 rkl kasvisfondia
3 dl punaisia linssejä
1-2 rkl kuivattuja yrttimausteita (esim. oreganoa/timjamia, itse käytin Calendan yrttien Kyllikin pitsa- ja marinadimausteseosta)
1 tl hunajaa
n. 1/2 tl suolaa
1/2 -1 tl chilihiutaleita tai itseltä löytyvää chilituotetta maun mukaan
mustapippuria myllystä
1 (luomu) sitruunan raastettu kuori
rutistus mehua puolikkaasta sitruunasta


Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kaada kattilaan oliiviöljy ja sipulit ja kuullota vähän aikaa koko ajan sekoitellen. Älä anna ruskistua! Lisää sitten tomaattimurska, vesi, kasvisfondi sekä linssit. Keittele välillä sekoitellen n. 20 minuuttia, kunnes linssit ovat pehmeitä. Lisää vettä jos näyttää, että pata kuivuu liikaa. Koostumus tässä on kuitenkin hyvin sakea, eikä yhtään kastikemainen. Keittelyn loppuvaiheessa lisää mausteet. Maistele ja mausta tarvittaessa lisää.

Tarjoa riisin, pastan tai couscousin kanssa.

tiistai 5. helmikuuta 2019

Hyvää Runebergin päivää!

Välillä innostun testailemaan jonkin yhden ruuan tai leivonnaisen reseptiä etsien sitä parasta mahdollista. Täällä Oulun seudulla on tänä vuonna puhuttanut Katri Antellin leipomon lopetus ja monen mielestä sitä myöten parhaan Runebergin tortun valmistuksen lopettaminen. On ollut tosi hauska seurata Facebookissa keskusteluja ystävien testaillessa eri leipomoiden valmistamia Runebergin torttuja, josko löytyisi Katri Antellin tortun veroinen korvaava tuote.  Itse olen erittäin harvoin ostanut kaupasta valmiita torttuja, enkä valitettavasti koskaan maistanut tuota Katri Antellin legendaarista torttua. Rommilla se oli ilmeisesti ainakin kostutettu...

Kokeilin itse useita eri Runebergin torttujen reseptejä parin viime viikon aikana ja ihan hyviä torttuja onnistuin loihtimaan. Minun mielestäni punssi on ainoa oikea Runebergin tortun kostuke, koskapa itse Johan Ludvigkin nautti torttunsa punssin kera. Muuten oma ohjeeni on tuskin lähelläkään alkuperäistä, koska päätin käyttää leivonnassa appelsiinilla maustettuja Annan piparkakkuja. Näiden puuttuessa taikinan voi maustaa ripauksella appelsiinin kuorta.

Ohje on maidoton, mutta voit toki leipoa voilla niin halutessasi. Gluteenittoman tästä saa vaihtamalla piparit, korppujauhot ja vehnäjauhot gluteenittomiin vaihtoehtoihin. Saattaisi nämä onnistua jopa vegaanisinakin jättämällä munat pois... olisikohan tässä sitten seuraavan vuoden tavoite?


Runebergin tortut 10 kpl (maidoton)


Taikina:
200 g maidotonta margariinia
2 1/2 dl sokeria
2 kananmunaa
1 1/2 dl korppujauhoja
1 1/2 dl piparimurua (Annan Appelsiinipipareita 12 kpl)
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
(n. 1/2 appelsiinin raastettu kuori, mikäli tavallisia pipareita)

Kostutus:
1 dl vettä
1 rkl sokeria
1 dl punssia

Koristelu:
n. 1 1/4 dl tomusokeria
1-2 rkl vettä
n. 1/2 dl vadelmahilloa

Laita ensin uuni kuumenemaan 175 asteeseen, koska tämän taikinan teossa ei kauan nokka tuhise. Voitele 10 kpl lieriömuotteja tai muffinssipeltin koloa (toki vaikka pienet kahvikupitkin käy).

Vaahdota margariini ja sokeri kuohkeaksi. Lisää munat yksitellen vatkaten reippaasti. Sekoita keskenään jauhot, piparimurut ja leivinjauhe. Kippaa jauhot taikinan sekaan ja sekoita vain sen verran, että jauhot sekoittuvat taikinaan. Lusikoi taikina muotteihin ja laita uunin keskitasolle. Paista 20 minuuttia.

Torttujen paistuessa tee kostutusliemi: Laita kattilaan vesi ja sokeri. Kiehauta. Lisää sitten punssi. Jätä liemi odottamaan, kunnes tortut ovat paistuneet.

Ota paistuneet tortut uunista ja irroita ennen jäähtymistä, koska silloin tortut jämähtävät muotteihin kiinni. Lusikoi torttujen päälle kostutusliemi ja anna jäähtyä ennen koristelua.

Lusikoi jäähtyneiden torttujen päälle nokare vadelmahilloa. Sekoita tomusokeri ja vesi melko jämäkäksi, mutta pursotettavaksi tahnaksi. Lusikoi seos pieneen muovipussiin ja leikkaa pussin kulmaan muutaman millimetrin kokoinen aukko. Pursota torttujen päälle vadelmahillon ympärille rengas.

Nämä tortut paranevat vanhetessaan, joten kannattaa valmistaa jo tarjoilua edeltävänä päivänä.

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Pavlova

Viikko sitten kestitsin muutamia ystäviä ja koska perjantaina oli jo ollut yhdet juhlat, niin nämä toiset kestitykset päätin viedä läpi helpoimmalla mahdollisella tavalla. Minulla on oikeastaan aina ongelmana päättää, mitä vieraille tarjoaisin. Toinen toistaan ihanampia vaihtoehtoja on vaan aivan liian paljon! Kesällä ystävän luona Taviksilla sain aivan uskomattoman ihanaa turkinpippuri-pavlovaa ja siitä se ajatus sitten lähti. En nimittäin ikinä ole tehnyt pavlovaa! Voi, mistä olenkaan jäänyt paitsi! Tämä leivonnainen on sekä helppo että nopea ja lisäksi muunneltavissa vaikka minkä makuiseksi ja näköiseksi. Pavlovasta voi leipoa pyöreän, pitkulaisen, pieniä annoskokoisia, taikka niinkuin minä tein, kranssin.

Vieraat tykkäsivät tästä todella paljon ja mikä ihaninta, tämä on sekä gluteeniton että helposti muunnettavissa maidottomaksi ja jopa vegaaniseksi. Vegaaniseen pavlovaankin löytyy netistä hyviä ohjeita, sitäkin pitää kyllä ehdottomasti vielä testata! Minusta ainut haste pavlovan teossa on paistoaika. Leivonnaista tulisi paistaa sen verran kauan, että pinnasta tulee kova ja rapea, mutta sisus jää vielä sitkeän pehmeäksi. Netissä oli paljon ohjeita pyöreän pavlovan paistamiseen, mutta tein itse kranssin, jolloin uskon paistoajan olevan hieman lyhyempi. Onnistuin paistamaan pavlovapohjaa kutakuinkin sopivan ajan ja sisus jäi sopivan pehmeäksi. Jos teet annoskokoisia pavlovapohjia, kannattaa olla tarkkana paistoajan kanssa, etteivät pohjat kuivu liikaa.


Pavlova (n. 10 annosta)

Pohja:
4 kananmunan valkuaista
2 1/2 dl hienoa sokeria
2 tl maissitärkkelys- tai perunajauhoja
1 tl omenaviinietikkaa tai sitruunamehua
(1-2 tl vaniljasokeria)

Vadelmacurd:
100 g (pakaste)vadelmia
1/2 dl vettä
1 rkl sokeria
1 rkl maissijauhoja
1 kananmunan keltuainen

Muut täytteet:
2 1/2 - 3 dl vispikermaa (maidottomaan käytä esim. soijavispiä)
turkinpippurirouhetta, suklaarouhetta, marjoja tms. oman maun mukaan

Jos haluat käyttää vadelmacurdia pavlovassa, aloita siitä.

Erottele kananmunasta keltuaiset ja valkuaiset. Valkuaiset tarvitset pavlovaan, yhden keltuaisen curdiin. Valkuaisten joukkoon ei saa joutua yhtään keltuaista, koska muuten valkuaiset eivät vaahdotu kunnolla. Jos teet curdin yhtenä päivänä ja pavlovan seuraavana, laita valkuaiset kannelliseen rasiaan jääkaappiin. Ne säilyvät hyvänä ainakin pari päivää.

Kuumenna kattilassa vesi ja (pakaste)vadelmat. Jos käytät ulkomaisia vadelmia keitä niitä 3 minuuttia (mittaa aika siitä, kun seos alkaa kiehua). Kaada vadelmat (ja vesi) siivilään ja pyörittele marjoja lusikalla, kunnes siivilään jää etupäässä vadelmien siemenet. Kaada paseerattu vadelma takaisin kattilaan ja laita sekaan loput curdin ainekset (sokeri, maissijauho ja kananmunan keltuainen). Kuumenna seosta keskilämmöllä koko ajan sekoitellen, kunnes seos alkaa sakenemaan. Nosta kattila liedeltä ja jäähdytä vadelmacurd laittamalla kattila kylmään vesialtaaseen ja sekoittele välillä, ettei pinta kuorru. Voit myös laittaa pinnalle tuorekelmua jäähtymisen ajaksi, jolloin sekoittelua ei tarvita. Jäähtyneen curdin voit siirtää pursotuspussiin tai rasiaan, se säilyy hyvänä muutamia päiviä jääkaapissa.

Valmista sitten pavlovapohja.

Laita uuni kuumenemaan 125 asteeseen.

Laita kananmunan valkuaiset kulhoon ja aloita vatkaamaan valkuaisia voimakkaasti vaahdoksi. Vaahdotuksen aikana lisää sokeria ruokalusikallinen kerrallaan, jatkaen vatkausta koko ajan. Valkuaisten vaahdotus kestää tällä tavalla jonkin aikaa, mutta se ei haittaa, päinvastoin! Sekoita perunajauho/maissitärkkelys viimeiseen 1/2 dl sokeria ja lisää tämäkin vaahtoon voimakkaasti .vatkaten. Aivan lopuksi lisää sekaan vielä viinietikka/sitruunamehu ja sekoita vielä sen verran, että neste sekoittuu massaan tasaisesti.

Nostele valkuaisvaahto leivinpeltille joko pyöreäksi pohjaksi tai kranssin muotoon, tai tee annoskokoisia pyörylöitä. Tässä vaiheessa kannattaa huomioida, että leivonnaiset kohoavat ja hieman myös leviävät paiston aikana. Laita leivinpelti uunin alatasolle ja kypsennä noin puolitoista tuntia. Voit lopuksi kääntää uunin pois päältä ja jättää pavlovapohjan uuniin jäähtymään, mutta avaa uunin luukku raolleen. Näin pohja ei ehkä halkeile niin paljon jäähtyessään. Mutta voit myös nostaa peltin uunista, kunhan annat leivonnaisen jäähtyä rauhassa leivinpeltillä ennen siirtämistä.

Kun pavlovapohja on jäähtynyt, voit siirtää sen tarjoiluastialle ja päällystää sokeroidulla kerma/soijavaaholla, vadelmacurdilla, turkinpippurirouheella ja tuoreilla vadelmilla. Tai itsellesi mieluisilla päällysteillä.

Tämä leivonnainen kannattaa täyttää vasta juuri ennen tarjoilua, koska pavlovan rakenne kärsii pitkästä säilytyksestä.


lauantai 29. syyskuuta 2018

Ihastuttava, haastava pumpulikakku (gluteeniton)


Eilen poikani kävi meillä leipomassa kaverilleen syntymäpäivälahjaksi porkkanakakkua sillä aikaa, kun itse olin joogaamassa. Kun tulin joogasta kotiin, leijui jo rappukäytävässä aivan ihastuttava kakun tuoksu minua vastaan! Illan mietin, että vieläkö pitäisi alkaa leipomaan jotain ihanaa, mutta se sitten jäi.

Tänään teimme avopuolisoni kanssa oikein hauskan kirpparikierroksen usealla oululaisella kirppiksellä ja olihan kivaa kierrellä kirppiksiä pitkästä aikaa. Mutta päivä venyi pitkälle iltapäivään ennen kuin päästiin kierros päätökseen ja oli jo aivan valtava nälkä, kun päästiin kotiin. Jälkkäriksi halusin leipoa jotain pientä ja kivaa (vieläkin kun oli mielessä eilinen ihana kakun tuoksu), joten päätin vihdoin testata pumpulikakkua. 

Tämä pumpulikakun leivonta jäi mieleeni viikko sitten, kun olin töissä paikallisessa ravintolassa ja roskienvientireissulla ravintolan pihalla, useasta muistotilaisuudesta tuttu pappi, pysähtyi juttelemaan. Hän kertoi äitinsä ihanasta pumpulikakusta, jota vanha äiti ei uskaltanut enää tehdä, koska pelkäsi sen epäonnistuvan. No, googlesta löytyi ohjeita ja useampi kertoi juurikin epäonnistuneensa tämän kakun kanssa! Kakku kuulosti kuitenkin niin ihanalta, että uskaltauduin yrittämään. Ensimmäisen 15 minuutin paiston jälkeen kakku näytti kohoavan vuoasta yli, kakun reuna oli n. 3 cm ylempänä kuin kakkuvuokan yläreuna! Kakku kuitenkin pysyi kauniisti vuoassa ja kun kakku oli kypsä, se oli taas laskeutunut juurikin kakkuvuoan korkuiseksi. 

Jouduin kumoamaan kakun hieman liian lämpimänä, jonka vuoksi kakku tietenkin takertui vähän vuokaan kiinni, mutta ulkonäön puutteista huolimatta kakku oli aivan ihana rakenteeltaan ja maultaan! Pumpulia, niinkuin nimensäkin kertoo. Tämä kakku on helppo, mutta vaikea... luultavasti tuurista kiinni onnistuuko, mutta suosittelen silti yrittämään ja kokeilemaan! Pienensin omaa kakkutaikinaa 1/3 "normaalista", koska minulla on ihania, valualumiinisia 7-8 dl kakkuvuokia, jotka ovat käteviä pienessä taloudessa. Alla ohje sekä pieneen, että suureen vuokaan.


 Pumpulikakku (pieni 5 hengen tai suuri 15 hengen kakku)


Pieni kakku (7-8 dl kakkuvuoka):                              Suuri kakku (n. 2 litran kakkuvuoka):
1 kananmuna                                                                  3 kananmunaa
1 dl sokeria                                                                     3 dl sokeria
1 1/3 dl perunajauhoja                                                    4 dl perunajauhoja
1/3 tl leivinjauhetta                                                         1 tl leivinjauhetta
1/2 tl vaniljasokeria                                                         1 1/2 tl vaniljasokeria
85 g kiehuvan kuumaa voita                                            250 g kiehuvan kuumaa voita
(2-3 rkl mantelilikööriä (Disaronno))                              (n. 3/4 dl mantelilikööriä (Disaronno)) 
                                                             Lisäksi vuokaan:
                                                              Nokare voita
                                                              (Gluteenittomia) korppujauhoja

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Mittaa kulhoon perunajauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Leivinjauheen kanssa tulee olla tarkkana.  Sitä ei kannata laittaa yhtään liikaa, koska kakku kohoaa todella paljon uunissa. Sulata voi pienessä kattilassa (tai mikroaaltouunissa). Voin tulee olla kiehuvan kuumaa lisättäessä taikinaan.

Voitele pieni tai suuri kakkuvuoka tosi huolellisesti voilla ja korppujauhota gluteenittomilla korppujauhoilla (tai tavallisilla, mikäli kakun ei tarvitse olla gluteeniton).

Vatkaa kananmuna ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Laita sitten vatkain hitaimmalle nopeudelle ja lisää kerralla kaikki jauhot siivilän läpi. Sekoita sen verran, että seos on tasaista. Lisää sitten kerralla kiehuvan kuuma voi ja mikäli haluat, mantelilikööri. Sekoita vatkaimella/kääntele nuolijalla, kunnes voi on täysin sekoittunut taikinaan. 

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Paista uunin alatasolla pientä kakkua n. 30 min. ja suurta kakkua n. 50 min.  Kokeile kypsyyttä coctailtikulla: kun kakkutaikinaa ei tartu tikkuun, on kakku kypsä. Ota kakku uunista ja anna sen rauhassa jäähtyä 20-30 minuuttia. Kumoa kakku vasta sitten vuoasta. Siivilöi kakun päälle tomusokeria.

Kakua voi maustaa myös esim. appelsiinin, limen tai sitruunan kuorella ja mehulla tai jättää kakku kokonaan maustamatta. Herkullista tästä tulee joka tapauksessa! (jopa silloin, jos kakku sitten kuitenkin kuohuu uuniin, tai tarttuu irrotettaessa vuokaan kiinni!).

torstai 27. syyskuuta 2018

Kikhernekrutongit (vegaaninen, gluteeniton)


Niin se ihanan helteinen kesä vaan kääntyi uskomattoman kauniiksi syksyksi ja blogi on ollut koko kesän ajan hiljaisuudessa! Anteeksi kaikille lukijoille, reseptejä on kyllä tullut kokeiltua, mutta on ollut kiireisin kesä ikinä, joten ei ole riittänyt energiaa blogin ylläpitoon asti. Kiireet jatkuu edelleen, mutta jotenkin syksyllä on aina enempi virtaa ja intoa aloittaa asioita tai viedä vanhoja juttuja päätökseen.


Kesällä kokkaus on erilaista kuin näin syksyllä. Varsinkin tänä kesänä, kun helteet vaan jatkuivat ja jatkuivat, ei todellakaan huvittanut paistaa uunissa yhtään mitään, eikä edes viettää hellan ääressä liikaa aikaa. Myöskään kesälomaa minulla ei ollut yhtään päivää, joten ruoka oli aika simppeliä ja nopeasti valmistuvaa. Kun syksyn ensimmäiset kylmät yöt saapuvat, on aivan ihana alkaa tehdä taas uunissa paahdettuja ja mausteisia ruokia. Syksyllä kaikki ihanat kasvikset ovat myös niin houkuttelevia, että niistä on pakko päästä tekemään ihania syysruokia.

Myskikurpitsaan tutustuin muutama vuosi sitten ja nyt oli pakko ostaa sellainen heti, kun vaan kaupasta löytyi! Puolikas kurpitsa meni kasvispihveihin ja toisesta puolikkaasta tuli muiden oranssien kasvisten kanssa ihana sosekeitto. Sosekeitto kaipasi kaveriksi kuitenkin jotain proteiinipitoista ja päätin tehdä kikhernekrutonkeja, koska kikherneitä löytyy keittiöstäni aina. Lisäksi tämä lisuke on todella helppo ja nopea tehdä. Lopputulos oli niin ihana, että suosittelen hetimiten tuplaamaan annoksen, koska ainakin meidän kahden hengen ruokakunta söi melkein tämän koko annoksen yhdellä kerralla keiton lisukkeena... Sosekeiton lisäksi nämä ovat ihania vaikkapa salaatissa tai ihan sellaisenaan napostellessa! Alkuperäinen ohje on Samassa liemessä-ohjelmasta.


 Kikhernekrutongit, n. 3:lle lisukkeena

1 tlk (n. 300 g) kikherneitä
n. 1 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria rouhittuna
2 tl savupaprikajauhetta
2 tl juustokuminaa
n. 1 tl chilirouhetta (tai oman maun mukaan)

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Huuhtele kikherneet ja kaada keittiöpyyhkeen/talouspaperin päälle ja taputtele suht kuivaksi. Peitä uunipelti leivinpaperilla ja lorauta paperin päälle oliiviöljy. Mittaa öljyn sekaan kaikki mausteet ja kaada päälle sitten kikherneet. Sekoittele vähän, että öljy ja mausteet leviävät ja tarttuvat kikherneisiin. Laita pelti sitten uunin keskitasolle ja paista noin puoli tuntia, kunnes krutongit ovat rapeita. Kääntele herneitä yhden kerran paiston puolivälissä. Jätä kikherneet jäähtymään leivinpeltin päälle tai käytä heti esim. kasvissosekeiton lisukkeena. Laita jäähtyneet krutongit tiiviiseen rasiaan ja käytä noin viikon kuluessa.


maanantai 4. kesäkuuta 2018

Värikkäät lohivartaat


Äitienpäivänä grillasimme pienelle porukalle ihania lohivartaita poikani parvekkeella. Ohje löytyi uusimmasta Maku-lehdestä 4/2018. Näissä viehätti sekä kauneus, että lohen marinadin mauste-tvisti, joka tulee vähän epätavallisesta mausteesta: kaardemummasta! Pakkohan näitä oli kokeilla, koska rakastan kaardemummaa. Vartaiden tikutus toki vei hetken aikaa, mutta loppupeleissä nämä sitten kypsyivätkin hetkessä ja vartaat maistuivat yhtä herkullisilta miltä ne näyttivätkin! Uusia pottuja ei äitienpäivänä ollut vielä tarjolla, mutta nyt niitä jo saa. Ne maistuisivat ihanasti näiden vartaiden kaverina sekä lisäksi voisi tehdä helpon ja nopean jugurttitartar-kastikkeen (jonka voi halutessaan tehdä myös vegaanisena).


Värikkäät lohivartaat 10-14 kpl 


Vartaisiin:
n. 1,5 kg lohifilettä
2-3 sitruunaa
2 nippua retiisejä
2 kurkkua (mahdollisimman kiinteitä ja aika ohkaisia)

Sitruunamarinadi:
6 rkl rypsiöljyä
1 sitruunan mehu ja kuori
4 tl fariinisokeria
1 tl kurkumaa
1 tl kaardemummaa
1 tl suolaa
3 tl kuivattua timjamia (tai 3-4 rkl tuoretta)

Lisäksi:
Puisia vararstikkuja (tai metallisia, jos sellaisia omistaa)

Laita puiset varrastikut veteen likoamaan ihan ensimmäiseksi. Näin ne ehtivät vähän kostua, jolloin ne eivät syty grillissä tuleen ja ruokakin irtoaa liotetuista tikuista helpommin.

Sekoita marinadin ainekset. Leikkaa nahaton ja ruodoton lohifilee isohkoiksi kuutioiksi (n. 4-5 cm). Kaada marinadi lohikuutioiden päälle ja pyörittele sen verran, että marinadi sekoittuu kaikkiin kalapaloihin. Jätä marinoitumaan siksi aikaa, kunnes valmistelet muut ainekset (jos annat kalojen marinoitua kauemmin, laita ehdottomasti jääkaappiin!).

Pese kaikki kasvikset ja sitruunat. Leikkaa sitruunat ohuiksi viipaleiksi. Puolita retiisit, mikäli ne ovat suuria. Höylää juustohöylällä kurkusta pituussuunnassa ohuita suikaleita. Kieritä sitten suikaleet rullalle. Jos kurkku on suuri ja keskiosa hyvin kostea, voi keskustasta olla vähän vaikea saada tikutettavia suikuloita. Silloin keskusta kannattaa jättää vaikka seuraavan aamupalan leipiin tai surautaa smoothieen.

Pujota varrastikkuihin vuorotellen lohikuutioita sitruunaviipaleita, kurkkurullia ja retiisejä. Grillaa vartaita kuumassa grillissä niin, että lohipalat kypsyvät jokaiselta sivulta, mutta jäävät keskeltä meheviksi. Vartaat grillaantuvat aika nopeasti!

Tarjoa esim. uusien, keitettyjen pottujen ja jugurttitartarin kera.

Jugurttitartar:
1 pieni sipuli hienonnettuna
2 dl turkkilaista jugurttia (tai kaurafraichea)
2 rkl kapriksia
2 rkl sitruunanmehua
2 tl dijon-sinappia
ripaus sokeria
1/2 dl hienonnettua lehtipersiljaa

Sekoita tartarin aineksekset ja jätä odottamaan jääkaappiin.