5.2. Runebergin päivä - Runebergin torttuja

KiireKiireKiire... töissä aivan valtavan kiire edelleen, tuntuu että vauhti vaan kiihtyy. Tavallaan tunne on myös mukava, koska syksyllä oli välillä aivan turha olo töissä, nyt on aivan päinvastainen tilanne. Mutta kiire aiheuttaa erinäisiä lieveilmiöitä, ei ole aikaa oikein millekään muulle, ei ihmissuhteille, ei harrastuksille, ei liikunnalle, ei bloggailullekaan. No, yritän kaikelle edes vähäsen järjestää aikaa, mutta kiire kestänee nyt ainakin muutaman viikon ja näkee sitten kuinka helpottaa.

Kiireestä huolimatta oli pakko kuitenkin ehtiä tänään leipomaan perinteisiä Runebergin torttuja. Nämä on tosi nopea tehdä ja mielestäni nämä vain ovat parhaita ja juuri oikeanlaisia :) Ohje on todella vanha, äitini sanoi että hän on tämän saanut isäni äidiltä. Joten ainakin yli 50 vuotta vanhasta ohjeesta on kyse.

Runebergin tortut (12 kpl)
200g voita
2,5 dl (luomu)sokeria
2 (luomu)kananmunaa
3 1/2 dl vaaleita korppujauhoja
1 1/2 dl (luomu)vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta 

Päälle:
Vadelmahilloa
Tomusokerista ja vedestä sekoitettua kuorrutusta (n. 1 dl tomusokeria)
(rommia kostuttamiseen)

Sekoita huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää tämän jälkeen keskenään sekoitetut kuivat aineet, lisää taikinaan ja sekoita tasaiseksi.

Annostele taikina voideltuihin muotteihin tai käytä muffinssivuokaa. Paista 175 asteessa 35 minuuttia. 

Jäähdytä torttuja hetki ja koristele sen jälkeen nokareella vadelmahilloa sekä tomusokerista ja vedestä sekoitetulla kuorrutuksella. Voit myös halutessasi kostuttaa torttuja rommilla, mutta itse en ole koskaan halunnut "pilata" torttuja sillä, että olisin niitä kostuttanut ja ne eivät olisikaan enää ihanan rapeita ja murenevia :)

Huomasin muuten  vadelmahilloa ostaessani että suomalaisista vadelmista tehdyn hillon tunnistaa helposti ainakin hinnasta. Joskus taisi jopa Kuningaskuluttajassa tms. ohjelmassa olla siitä, että vaikka hillopurkissa mainostetaan kotimaisuutta niin marjat saattavat olla esim. Puolasta, mistä esim. suuri osa pakastemarjoista tulee. Itse syynäsin purkista että valmistusaineeksi mainittiin suomalainen vadelma, johon kyllä sitten luotan, että se silloin myös on suomalaista :) Yllättävää muuten se, että harvoin näen ihmisten kovin tarkkaan lukevan mitään tuoteselosteita kaupassa. Ehkä he lukevat niitä sitten kotona(ko?).

Kommentit

  1. Tuntuu, että kaikilla on töissä ihan tuhoton kiire ja stressi koko ajan. Vähänkös ahdistaa mahdollinen töihin paluu sitten joskus. Osaako sitä enää ikinä mitään, kun on niin kauan vaan ollut kotona.

    Sinä tykkäät ihan kummallisista asoista. =) Minä en ole koskaan tykännyt Runebergin tortuista, enkä leipäpuurosta, enkä vaaleista pikkuleivistä (nekin taisi olla isän suosikkeja eikä sun). Pitäisköhän näin jälkijättöisesti viettää Runebergiä ja testata onko maku muuttunut?

    Noista töistä tuli mieleen, kun miehelleni luettelin minä kaikkena sitä on saanut olla yhden päivän aikana ja lista oli seuraava: siivooja, askarteluohjaaja, pyykkäri, kokki, autonkuljettaja, sairaanhoitaja, psykiatri, liikunnanohjaaja, kampaaja, opettaja, eikä mihinkään ole ammatillista pätevyyttä =)

    VastaaPoista
  2. Kerran olen noita torttuja tehnyt, mutta tietenkin toisella ohjeella. Niistäkin tuli kyllä hyviä.

    Itse olen ihmetellyt tuota samaa, eikö kukaan lue tuoteselostuksia kaupassa. Itse käyn suuressa Prismassa, ja todella harvoin näkee jonkun lukevan purkkia hieman tarkemmin. Itse pyörittelen ja ihmettelen lähes jokaisen minulle "uuden" purkin, ennen kun laitan sen ostoskärryyn.

    Ja tuo suomalaisuus on kans aina kyseenalaista. Moni tuote jota luulisi tietenkin suomalaiseksi, saattaakin sitten tulla jostan aivan muualta, ja se sitten vain pakataan ja valmistetaan suomessa. No mutta eihän se sitten enään ole suomalaista. Ja erittäin monesta tuotteesta puuttuu kokonaan alkuperämaa. Luulisi että se on pakollisena jo kaikissa tuotteissa.

    VastaaPoista
  3. No ni... nyt alkoi tekemään mieli sitten tuollaisia!! :/ Itse kaupassa katselen vaan outojen ja uusien tuotteiden etiketit. En kylläkään sitä aluperämaata niin tarkasti mutta parhaani mukaan suosin kyllä kotimaista. Enemmän katselen hieman esim. koostumusta ja nistä rasvapitoisuuden, proteinit ja hiilarit. Ja viljatuotteissa tietysti kuitu joka on tärkein mittari minulle onko leipä hyvää - maku tahtoo tulla vasta seuraavana. :) Itse kun tekee sen niin saa just niin terveellista kuin haluaa.

    VastaaPoista
  4. Ennen kun oli enempi aikaa, tutkin kaikki etiketit - suorastaan asuin kaupassa! Nyt tutkin lähinnä uusien tuotteiden etskut, kun perustuotteet on jo luettu ja hyviksi aikoinaan todettu.

    Runebergin tortut on mun suosikkeja. Nyt vaan tuli tuo 5.2. jotenkin puskasta ja unohdin fiilistellä noilla tortuilla. Viime vuonna oli muuten laskiastiistai ja Runeberginpäivä samana päivänä (kerran sadassa vuodessa) ja silloin annoin itselleni luvan syödä sekä tortun että pullan samana päivänä :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteista jälleen kerran :)

    HeartAndSoul: Kyllä itsekin lähinnä uusien tuotteiden etikettejä luen koska vanhat on tuttuja, mutta esim. makkaraa ostaessa joutuu lukemaan joka kerta, kun ei muista mitä makkaraa voi ostaa :) Ja totta, itse tehty leipä on parasta, koska silloin tietää tarkkaan mitä siihen on laitettu.

    Mirka: Minä joskus jumitan kauppaan, varsinkin jos ei jotain tuttua ja turvallista tuotetta olekaan ja pitäisi keksiä joku korvike ;)

    Niinpä taisikin viime vuonna olla tuo laskiainen samana päivänä! (hämärä muistikuva että leivoin itsekin molempia silloin ;) Hihittelin tuolle sun lupaukselle itsellesi syödä sekä pulla että torttu, koska laskeskelin tässä juuri että taisin itse vetästä sen 6 kpl niitä runebergin torttuja perjantaina (poika söi toiset 6 kpl, ei me olla herkkusuita, ei!).

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos paljon viestistäsi!

Suositut tekstit