Pakkasen kirvoittamia ajatuksia
Olen pohtinut paljonkin asioita kuluneen viikon aikana. Esimerkiksi tuolla paukkupakkasissa pyöräillessäni olen miettinyt tosissani sitä, että luopuisin autostani. Olen aina ajanut paljon pyörällä ja edelleen teen niin. Syksyn vesisateilla ja esimerkiksi nyt paukkupakkasilla (tänään -30 astetta :) olen saanut joiltain työkavereilta hauskoja kommentteja siitä, kuinka joku hullu ajaa pyörällä näin kylmällä tai kaatosateella!?! Ai, sinä, oho, anteeksi :D En ole sokerista. Jos on kylmä, laitetaan enempi vaatetta. Tosin ymmärrän jos ei halua että meikit on pitkin poskia ja tukka lytyssä kun pääsee vihdoin töihin, mutta minun tukka on tyyliini sopiva, silittämättä siisti ja jos on vähän pörrö niin samapa tuo :D
Autolla ajan joskus huvikseni, harvemmin mistään pakottavasta syystä. Siltikin auto saattaa olla tallissa toista viikkoa etten sitä edes näe. Toki joskus tulee tilanteita että vähäkös se on ihana kapine olemassa, mutta loppujen lopuksi pärjäisin todella hyvin ilmankin. Rahallista säästöä syntyisi tuhansia euroja vuodessa. Ja ehkä pieni viherpipertäjä minussa myös tykkää tuosta ajatuksesta. Samaten pidän hyötyliikunta-ajatuksesta ja siitä "hitaudesta" joka pyöräilyssä on. Se on kohtuullisen nopea tapa liikkua kaupungissa ja lyhyillä välimatkoilla, mutta silti sopivan hidas, että ehtii vähän nauttia maisemista. Harvoin on niin minuutinpäälle kiire, etteikö pyörällä ehtisi siinä missä autollakin.
Autoni on työsuhde-leasing ja vuoden päästä sopimus umpeutuu... silloin nähdään kuinka tytön käy, tuleeko uusi auto vai ei autoa ollenkaan.
Tämän päivän pakkaskeli innoitti tämän postauksen kirjoittamisessa. Jotenkin tuollainen todella kylmä sää on kuitenkin aika kaunista ja ihanaa.. kaikki on jotenkin niin selkeää, ääriviivat ja yksityiskohdat ulkona näyttävät jotenkin tarkoilta ja selviltä, äänetkin on kirkkaampia ja ilma on valtavan raitis. Vaikka se kylmyys tuntuu myös raa'alta, mutta kuitenkin siinä on jotain valtavan kaunista, mikä koskettaa minun sisintä, saa minut iloiseksi. Tosin on sitten vastaavasti sisälle tullessa aivan ihana käpertyä pehmoisen viltin alle lämpimään. Siinäkin on oma viehätyksensä :)
Kuvassa heikko yritys kuvata lumihiutaletta lasissa :)
Autolla ajan joskus huvikseni, harvemmin mistään pakottavasta syystä. Siltikin auto saattaa olla tallissa toista viikkoa etten sitä edes näe. Toki joskus tulee tilanteita että vähäkös se on ihana kapine olemassa, mutta loppujen lopuksi pärjäisin todella hyvin ilmankin. Rahallista säästöä syntyisi tuhansia euroja vuodessa. Ja ehkä pieni viherpipertäjä minussa myös tykkää tuosta ajatuksesta. Samaten pidän hyötyliikunta-ajatuksesta ja siitä "hitaudesta" joka pyöräilyssä on. Se on kohtuullisen nopea tapa liikkua kaupungissa ja lyhyillä välimatkoilla, mutta silti sopivan hidas, että ehtii vähän nauttia maisemista. Harvoin on niin minuutinpäälle kiire, etteikö pyörällä ehtisi siinä missä autollakin.
Autoni on työsuhde-leasing ja vuoden päästä sopimus umpeutuu... silloin nähdään kuinka tytön käy, tuleeko uusi auto vai ei autoa ollenkaan.
Tämän päivän pakkaskeli innoitti tämän postauksen kirjoittamisessa. Jotenkin tuollainen todella kylmä sää on kuitenkin aika kaunista ja ihanaa.. kaikki on jotenkin niin selkeää, ääriviivat ja yksityiskohdat ulkona näyttävät jotenkin tarkoilta ja selviltä, äänetkin on kirkkaampia ja ilma on valtavan raitis. Vaikka se kylmyys tuntuu myös raa'alta, mutta kuitenkin siinä on jotain valtavan kaunista, mikä koskettaa minun sisintä, saa minut iloiseksi. Tosin on sitten vastaavasti sisälle tullessa aivan ihana käpertyä pehmoisen viltin alle lämpimään. Siinäkin on oma viehätyksensä :)
Kuvassa heikko yritys kuvata lumihiutaletta lasissa :)
Nostan pyöräilyharrastuksellesi hattua! Itse en pystyisi samaan...yllätys :) Kesällä ehkä vielä menisi, mutta talvella ei, vaikkei pakkasta näin paljoa olisikaan. Olet tosi reipas!
VastaaPoistaHieno kuva, jännän keltaisia jääkukkia.
VastaaPoistaAjattelen juuri samoin, että vaikka pakkanen välillä tuntuu kovalta, luo se tiettyä pirteyttä päivään. Tuntee elävänsä kun pakkanen nipistelee. Samoin kaikki näyttää niin puhtaalta ja jotenkin rauhalliselta.
Kiitos Krisse, jotenkin sitä on niin oppinut ja tottunut tuohon pyöräilyyn että se on vaan niin itsestään selvää, se tuntuu ihan luonnolliselta ratkaisulta tässä omassa tilanteessani.
VastaaPoistaKiitos Naisen elämää, minun kuvien sävyt ei aina ole parhaat mahdolliset, tuokin kuva on pimeässä kännykkäkameralla otettu katulampun valossa :D Pakkasella tosiaan jotenkin piristyy ja hyvin sanottu että tuntee elävänsä kun pakkanen nipistelee.
Aiemmin olisin sanonut, että oletpa reipas (ja miettinyt itsekseni, että kyllä ne toiset viitsii ja ollut tykönäni kateellinen). Nyt sanon vain, että oletpa reipas ja olen iloinen puolestasi! Minäkin taidan alkaa pyöräillä ainakin kesäisin.
VastaaPoistaKaunis tuo ylimmäinen hiutale.. Minusta aika jännä ajatus että maailmanhistorian aikana ei kahta samanlaista hiutaletta ole vielä leijaillut maahan. Aika hurja ajatus.. tai no, kukapa niitä kaikkia olisi tutkinut. ;)
VastaaPoistaIhania jääkukkia, aivan kuin Tähtiä!!!
VastaaPoistaNostan joukon mukana sinulle hattua, pakko tunnustaa, etten selviäisi ilman autoa. Tosin, välimatkatkin täällä maalla ovat pitemmät kuin kaupungissa.
Sen verran olen saanut itseäni tsempatuksi, että oli tilanne mikä hyvänsä, kävelen töihin (joka tosin on vain 1 km), tälle matkalle on häpeä käynnistää auto! Viime vuonna ajoin 2 kertaa autolla töihin. Aika saavutus minulta!
Kiitos taas kommenteistanne!
VastaaPoistaMirka: Olipa mukava kommentti, aloin itse ajattelemaan että itsekin aikoinani olin paljonkin kateellinen muille, mutta pyrkinyt ja päässytkin siitä paljon jo eroon. Tästä taidan vielä joku kerta tehdä postauksen, kiitos paljon ideasta ja kivasta kommentistasi! :) Onhan se totta että kesällä pyöräily on kuitenkin paljon inhimillisempää.
HeartAndSoul: Lumihiutaleet on kyllä kauniita, mutta ei niitä usein pysähdy katselemaan. Lisäksi tuntuu tosiaan uskomattomalta etteikö kahta samanlaista voisi olla... kukapa tietäisi :)
Hymytyttö: Kaupungissa se tosiaan on aivan eri juttu kuin maalla, tai jos joutuu kulkemaan pitkiä matkoja, silloin se auto on vain aivan ehdoton olemassa. Hieno saavutus kyllä sinultakin tuo, että vain kahdesti olet mennyt autolla töihin! Itse tunnen ihmisä, jotka ajavat tuollaisetkin matkat ihan aina. Enkä halua heitä syyllistää, jokainen tehköön niinkuin itsestä hyvältä tuntuu, mutta kummastuttaa se välillä jos aina autolla pienetkin matkat ajetaan. Kävellen näkisi kulkiessaan niin paljon kaikkea mielenkiintoista siinä matkanvarrella ;)
Millainen pyöräsi on, että pystyt ajamaan sillä talvella? Minun pyöräni polkimet lyövät tyhjää ja vaihteet jäätyvät pakkasella. Muutoin kyllä ajelisin aina silloin kun ei ole liukasta. Jäin vaan miettimään asiaa...
VastaaPoistaMinulla on sellainen 24-vaihteinen Tunturin hybridi-pyörä, oliskohan jotain 5 vuotta vanha. Vaihteet siinäkin tahtoo kovimmilla pakkasilla jäätyä ja joskus meinaa jäätyä koko pyörä, pitää seisaaltaan joskus polkea että liikkuu :D Mutta pääasiassa toimii kyllä ihan hyvin. Huollossa n. kerran vuodessa käytän, niin pysyy menopeli kohtalaisessa kunnossa :)
VastaaPoista