Murmeli joka on hamsteri
Tunnustaudun hamsteriksi. Sellaiseksi omalaatuiseksi hamsteriksi, joka ei haluaisi "tuhlata" ainakaan niitä ihanimpia käsityömateriaaleja, joita on joskus saanut/ostanut/löytänyt. Niitä kaikkein ihanimpia helmiä ja kankaita ja lankoja haluaa vain ihailla ja suunnitella mitä kaikkea kaunista niistä saisikaan. Mutta niitä ei oikein raskisi käyttää. Kun alkaa tehdä jotain uutta, niin aina ihastelee ne kauneimmat ja ihanimmat tarvikkeet läpi, mutta päätyy sitten kuitenkin johonkin vähän vähemmän rakkaaseen, jonka raskii uhrata.
Tässä ehkä yksi syy miksi halusin osallistua Leenan MaMa-haasteisiin. Haasteessa on siis tarkoitus käyttää jo olemassa olevia MAhtavia MAteriaalivarastoja hyödyksi. Koitan samalla myös kasvattaa itseäni ja käyttää myös niitä ihanimpia tarvikkeita, koska kyllähän niitä tulee aina lisää. Toivottavasti. Kunhan entisiä varastoja on hieman kutistettu.
Kangaskassia ommellessa tuli mieleeni, että eikö minulla todellakaan ole yhtään mitään vaaleansinistä... edes jotain helmiä. No, jos totta puhutaan niin löytyihän sieltä jotain ja eikös vain pitänyt alkaa sitten tekemään samalla vauhdilla keväinen kaulanauha. Tulipa samalla käytettyä muutama niistä helmistä, joita olen jemmannut. (Tosin sitä vaaleansinistä ei tullut käytettyä tässäkään). Tykkään tosi paljon noista läpinäkyvistä lasihelmistä, kuutiomainen muoto on jotenkin ihana. Vaaleanvihreä nauha taas on ihanan keväinen.
On minulla vähän muutakin työn alla. Pääsin taas tauon jälkeen torstaiselle ompelu-kurssille ja siellä aloitin jotain uutta... näette sitten joskus mitä tästä tuli (jos siis homma koskaan valmistuu ;)
Tässä ehkä yksi syy miksi halusin osallistua Leenan MaMa-haasteisiin. Haasteessa on siis tarkoitus käyttää jo olemassa olevia MAhtavia MAteriaalivarastoja hyödyksi. Koitan samalla myös kasvattaa itseäni ja käyttää myös niitä ihanimpia tarvikkeita, koska kyllähän niitä tulee aina lisää. Toivottavasti. Kunhan entisiä varastoja on hieman kutistettu.
Kangaskassia ommellessa tuli mieleeni, että eikö minulla todellakaan ole yhtään mitään vaaleansinistä... edes jotain helmiä. No, jos totta puhutaan niin löytyihän sieltä jotain ja eikös vain pitänyt alkaa sitten tekemään samalla vauhdilla keväinen kaulanauha. Tulipa samalla käytettyä muutama niistä helmistä, joita olen jemmannut. (Tosin sitä vaaleansinistä ei tullut käytettyä tässäkään). Tykkään tosi paljon noista läpinäkyvistä lasihelmistä, kuutiomainen muoto on jotenkin ihana. Vaaleanvihreä nauha taas on ihanan keväinen.
(Kuvassa on myös kissa...)
Minäkin olen hamsteri. Johtuu varmaan meidän sukulaisuudesta =D. Just tuossa nuorin tytär ihaili jotain tosi ihanaa nauhaa ja sanoin, että saat sen sitten perinnöksi, kun en minä sitä raaski mihinkään koskaan käyttää =)
VastaaPoistaKyllä mullakin kankaita ja kaavoja riittää, uskallusta vähän vähemmän (se perfektionismi). Itse ehkä pelkäisin käyttää kalliita kankaita, jos en ole varma onnistuuko ompelus. Mutta eihän niitä kaapissakaan voi ihailla, joten olisihan se ihana katsoa ja käyttää niistä suosikeista tehtyjä juttuja? En usko että hyvä (mikään) säästyy säästämällä vaan käyttämällä, elämällä, jakamalla.
VastaaPoistaInnolla odotan, että mitä alemmasta kuvasta valmistuu :).
Kaunis ja tosiaan keväinen koru! Kiitos osallistumisestasi:)
VastaaPoistaSama minulla, että hyviä kankaita ei raaski käyttää. Aina ompelukset eivät onnistu niin hyvin kuin toivoisi ja sitten harmittaa, jos on käyttänyt jotain hyvää kangasta. Tai sitten luulee, että tulisi vielä parempi idea kankaalle. Ihanan keväiset helmet.
VastaaPoistaVirpi: Joo, taitaa olla sukuvika ;)
VastaaPoistaPellon pientareella: Totta, vähän hukkaan ne ihanuudet menee siellä kaapissa piilossa. Kerron kyllä sitten miten tuo alemman kuvan ompeluprojekti etenee ;) Toivottavasti ei tarvitse ommella-purkaa-ommella-purkaa kovin montaa kertaa (sitäkin olen joutunut tekemään).
Leena: Kiitos kommentistasi ja kiitos haasteiden järjestämisestä! Niistä on varmasti iso apu monelle hamsterille :)
Trina: kiitos :) Itselläni on vähän sama juttu, sitä aina ajattelee säästävänsä niitä ihanimpia materiaaleja johonkin vielä parempaan ideaan, joka odottaa tulemistaan... pitäisi vain uskaltautua tuumasta toimeen.
Hei!
VastaaPoistaKävin lueskelemassa mielen virkistykseksi :). Tunnistan edellä olevat ajatukset niin omakseni. Juuri se epäröinti vielä paremmasta ideasta (joka ehkä on tulossa) estää usein jonkun materiaalin käyttämisen.
Jos idea on sellainen, että siihen saa käytettyä tehokkaasti aivan kaiken niin, ettei harmittavasti jää pieniä paloja kutkuttelemaan seuraaviin projekteihin, voi aarteenkin käyttää... Ehkä.