Juoksulenkki kesäisessä illassa...

Sisareni lähti minua "juoksuttamaan" eli lähdettiin vielä lauantai-iltana yhdeksän aikaan lenkille. Sisareni lähti minulle lenkkiseuraksi pyörän kanssa. Aivan ihanaa metsätietä lenkkipolku kulki ja aika haastavaa ylämäkeä oli suuri osa ensimmäisen puolen tunnin juoksupätkästä. Kanttarelli-, tatti- ja mustikkapaikat katsastettiin siinä sivussa.

Sitten tulikin eteen pelto, jonka toisesta reunasta päättelimme metsätien taas jatkuvan. Ja jatkuihan se, aikamoisen heinikkoisena, joten matkaa piti taittaa kävellen ja sisareni joutui taluttamaan pyörää. Lopulta tie päättyi suuren pellon reunaan.... emme tienneet yhtään missä olemme, mutta epäilimme pellon puolivälissä menevän sähkölinjan menevän jonkin tien vierustaa. Olimme väärässä, vastaan tuli pari metriä leveä oja, täynnä vettä!

Onneksi lähellä oli ylityspaikka ja pellonreunalla taapertaminen jatkui (ja sisareni talutti sitä pyörää ja heitti muutaman ojan ylikin!).

Lopulta törmäsimme hiekkatielle, jossa arvoimme (vahingossa!) oikean suunnan ja lopulta päädyimme päällystetylle tielle ja silloin sisareni tiesikin missä olimme! Matka jatkui mukavasti juosten/pyöräillen, välillä kuulimme kurkien huutoa läheiseltä pellolta ja saimme haistella tienvarren navettojen maanläheisiä tuoksuja.

Sanoin sisarelleni, että tämä oli kyllä kesän paras juoksulenkki, johon siskoni tuumi, että ehkä ainakin ikimuistoisin ;) Lenkin jälkeen pääsimme vielä saunaan rentoutumaan, olipas kyllä mukavaa.