Alkukesän satoa

Pellolla on tullut kuokittua ja kylvettyä tällä viikolla jokainen päivä monta tuntia. Tänään sain vihdoin loputkin juolavehnän kitkennät suoritettua ja kylvettyä suurimman osan siemenistä. Pottua, porkkanaa, sipulia, vihersipulia, punajuurta, keltajuurikasta, kehäkukkia, kyssäkaalia ja mangoldia. Herneet ja salaatit odottaa enää kylvämistään, sen teen huomenna. Lisäksi minulla on yrttien, paprikan ja kesäkurpitsan taimia, jotka vien pellolle ensi viikon aikana.

 

Eilen keräsin jo satoa: kolme suurta raparperinvartta omasta raparperista (no, ne varret olivat jo siinä valmiina, kun sain juurakon) ja palstojen reunamilta keräilin nuoria nokkosia, jotka huuhdoin ja kuivatin paperin päällä. Muutaman nokkosenlehden paistoin auringonkukkaöljyssä. Nämä kävisi vaikka johonkin ruokaan koristeeksi :) Myös naposteluun, mutta aika rasvaista evästä tämä on ihan enemmälti syötäväksi. Tähän sain idean, kun kävin tiistaina Marttalassa tiistaikeitaalla, jossa aiheena oli villiyrttien ja muiden luonnontuotteiden käyttö. 

Nokkonen

Tuntomerkit:
Tuntomerkit: Korkeus 50–100 cm. Monivuotinen ruoho. Kaksikotinen ja poltinkarvainen. Lehdet vastakkaiset, sahalaitaiset ja pitkäsuippuiset. Kukat pienet ja vihertävät. Hedekukinto on pysty ja emikukinto nuokkuva.

Näköislajit:
Lapin joenvarsilehtojen poltinkarvatonta pohjannokkosta (U. dioica ssp. sondenii) ei saa kerätä.

Kasvupaikat:
Nokkonen on pioneerikasvi, joka helposti leviää esim. raunioille ja ojanvarsille. Nykyisin sitä myös viljellään. Se on monivuotinen ruohokasvi, joka viihtyy asutuilla alueilla yleisesti koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.

Sato:
Nokkosen versoja ja nuoria lehtiä kerätään keväällä ennen kukintaa. Myöhemmin kesällä nokkonen saadaan kasvattamaan uusia versoja kasvustoa niittämällä. Nuoret versot leikataan 10–15 cm:n mittaisina. Suojakäsineet ovat nokkosta käsiteltäessä tarpeen, sillä sen lehdissä ja varressa on poltinkarvoja. Nokkosen keruuta ei suositella kompostien ja karjasuojien läheisyydestä tai typellä lannoitetuilta alueilta, joissa nokkoseen saattaa helposti kertyä liikaa ihmiselle haitallista nitraattia.

Ravintoarvo:
Nokkonen on ravintoaineiden tehopakkaus. Pinaattiin verrattuna nokkonen sisältää runsaasti mm. proteiinia ja ravintokuitua. Nokkosessa on saantisuosituksiin nähden merkittäviä määriä mm. kalsiumia, magnesiumia, kaliumia, fosforia ja rautaa. Etenkin kalsiumia on runsaasti, joten nokkonen sopii kalsiumlähteeksi myös kasvisruokavalioon. Nokkonen sisältää merkittäviä määriä myös C-vitamiinia, folaattia sekä A- ja E- vitamiineja. Ravitsemuksen kannalta eduksi on myös pieni natriumpitoisuus.

Käyttö:
Nokkosta käytetään ruokiin pinaatin tavoin ja myös yrttijuomissa. Nokkosen käyttökohteita ovat mm. vihannespaistokset, kasvislisukkeet, kastikkeet, muhennokset, keitot, piiraat, ohukaiset, pannukakut, leivät ja sämpylät.  Kuivattu nokkonen on hyvä perusaines viherjauheeksi ja yrttijuoma-ainekseksi. Syksyllä voi kerätä nokkosen siemeniä. Ne sopivat lähes minkä ruoan lisukkeeksi tahansa. Niitä voi ripotella mm. aamiaispuuron tai myslin päälle.
Nokkosen versoja voidaan pakastaa ryöpättyinä tai kuivata sellaisenaan myöhempää käyttöä varten. Ryöppäys ja kuivaus poistavat poltinkarvojen pistävyyden. Ryöppäys alentaa nokkosen nitraattipitoisuutta, mutta samalla menetetään myös osa ravinteista keitinveteen.
Ryöppäyksessä nokkosen versot kastetaan kiehuvaan tai lähes kiehuvaan veteen, jolloin kasvi muuttuu kauttaaltaan tummanvihreäksi. Versot huuhdellaan kylmällä vedellä ja puristetaan kuivaksi. Ryöpätyt nokkoset pyöritetään rullaksi, joka leikataan pieniksi paloiksi. Nokkospalat ovat irtonaisia ja helposti käytettävissä myös pakasteina, kun ne pakataan riittävän ohueksi kerrokseksi. (Lähde: Arktiset Aromit)